Hakepaju on varteenotettava vaihtoehto

vuosikasvua 75 kuutiota hehtaarilla

Ajatuksen hakepajusta toivat Suomeen metsäjohtaja Ralph Erik Serlachius ja metsätutkija Risto Sarvas vuonna 1953. He ostivat Tanskasta 5000 kappaletta alkujaan tynnyrinvanteiksi viljellyn pajun pistokkaita. Pajut viljeltiin Helsingin pohjoispuolelle, missä Metsäntutkimuslaitos seurasi niiden kasvua ja talvenkestoa parinkymmenen vuoden ajan.

Hakepajun viljelytutkimus käynnistyi vasta 1970-luvulla, kun olimme kokeneet ensimmäiset öljykriisit. Nyt hakepajua tarvittiin bioenergiaksi.

Kymmenkertainen kasvu metsiin nähden

Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari järjesti keväällä 1978 koko maata käsittävän 4H – kerholaisten kilpailun siitä, kuka kerholainen löytää maastamme pisimmän pajunvesan, missä se kasvaa ja mitä lajia se on.

4H – kilpailu saavutti valtavan menestyksen. Kerholaisnäytteitä tuli satoja, ja niiden koeviljely tarvitsi koko maan kasvuoloja ajatellen Helsinkiä edustavamman paikan. Huikari valitsi sen Keski-Pohjanmaan Kannuksesta.

Tutkimus laajeni pajulajikkeiden valinnasta kasvatuskokeisiin 1983, kun Energiayhtiö Fortum (silloinen Imatran Voima Oy) aloitti bioenergiatutkimuksen.

Fortum hankki tuoreimman tietotaidon Ruotsista, Suomesta sinne muuttaneelta professori Gustaf Siréniltä. Hän oli vuodesta 1976 lähtien kehittänyt Uppsalan maatalousyliopiston pelloilla hakepajun kasvatusmenetelmää. Sirén hätkähdytti jo vuotta myöhemmin metsäalan väkeä sekä Suomessa että Ruotsissa, kun hän totesi hakepajun pystyvän kasvavamaan vuodessa 75 kuutiota hehtaarilla, vähintään kymmenkertaisesti sen mitä Pohjolan talousmetsät kasvavat.

Pajututkimus jäi rahatta

Fortumin bioenergiatutkimus antoi pohjan kokeiden kolmannelle jaksolle, käytännön energiaviljelykokeille eteläsuomalaisilla maatiloilla. Bioenergian peltoviljelyyn oli silloin maatalouspoliittinen tilaus. Olimme ylituotannon tilanteessa. Maataloustieteilijät kohisivat miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti 1992 energiatilaohjelman. Siihen liittyi kymmenkunta tilaa, ja niiden pelloille viljeltiin hakepajukokeet ruotsalaisen kasvatusmenetelmän mukaan. Parhaat, Kopparnäsin kokeiden kanssa vertailukelpoiset tulokset saatiin Länsi-Uudellamaalla, Pohjan pitäjässä, Nygårdin kartanon mailla.

Hakepajun viljely pysähtyi Suomessa 1995, kun liittyminen Euroopan unioniin poisti maataloudestamme ylituotannon. Myös tutkimusrahoitus Suomessa hiipui. Hakepajun tutkimusta ei ole enää Euroopan unionin kaudella rahoitettu.

Ruotsi edelläkävijä

Ruotsissa energiaviljelyn kehitys oli toinen. Jo ennen liittymistä Euroopan unioniin maatalouspoliittinen painotus oli Ruotsissa eri tyyppinen kuin Suomessa.

Viljelijöiden neuvontatyö siirtyi yliopistosta käytäntöön. Vaihtoehtoa tuki myös Ruotsin tuottajajärjestö LRF (Lantbrukarnas Riksförbund). Sen tytäryhtiö Agroenergi AB järjestää sekä neuvonnan että sopimustuotannon, mikä takaa viljelijöiden tuottamalle hakkeelle menekin.

Bioenergiahankkeeseen on liittynyt 25 lämpökeskusta sekä joukko urakoitsijoita. Konepajat kehittävät sopivia istutus- ja hakkuukoneita. Merkittävin innovaatio on energiapajua suoraan pystystä puiva hakepuimuri.

Ruotsin pitkäjänteinen bioenergiahanke on tuottanut tulosta. Vuonna 2006 Keski- ja Etelä-Ruotsissa kasvoi viljelijöiden pelloilla 14’800 hehtaaria hakepajun energiametsää. Sitä viljellään lisää noin 500 hehtaaria vuodessa.

Pajua puidaan hakkeeksi noin 2500 hehtaaria vuodessa. Uusi sato kasvaa kantovesoina seuraavat neljä vuotta. Vuosittain myydään bioenergiaa lämpölaitoksille yhteensä noin 200 gigawattituntia.

EU patistaa bioenergiaan

Hakepajun viljely etenee 2000-luvulla hyvin sekä Ruotsissa että useissa muissa EU-maissa. Myös Suomessa bioenergian viljelytilanne on muuttunut. Öljyn hinta on noussut ennätyslukemiin. Hiilidioksidin päästökauppa painaa kivihiilen ja turpeen taloutta. Euroopan unioni on patistanut Suomea toimiin biopolttoaineiden käytössä.

Ministeri Juha Korkeaoja (kesk.) ehdotti syksyn 2005 maatalouspolittiisessa selonteossaan, että bioenergian viljely pelloilla on otettava maatalouspolitiikan painoalaksi. Hän on valmis osoittamaan jopa neljäsosan Suomen runsaasta kahdesta miljoonasta peltohehtaarista energiakasvien viljelyyn.

Eniten puhetta on ollut 1990-luvulla viljelyyn kehitetystä ruokohelvestä. Samaan bioenergiajoukkoon kuuluu myös hakepaju, jonka viljelystä Pohjoismaissa on jo 30 vuoden kokemus.

Veli Pohjonen

Hämeen Sanomat. Alakerta. 20.2.2007

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s