VOIMALOIDEN PUUSTAMAKSUKYKY NOUSUSSA
Puun arvo energiana on metsänkasvattajalle edelleen kummajainen. Metsäntutkimuslaitos noteeraa verkkosivuillaan viikoittain tukki- ja kuitupuun hinnat. Metsähakkeen hintaa se ei noteeraa. Hintaa ei löydä myöskään päivälehtien taloussivuilta, saatikka internetistä.
Kivihiili noteerataan sen sijaan päivittäin kansainvälisten tavarapörssien verkkosivuilla. Metsähakkeen ylin mahdollinen hinta kytkeytyy kivihiileen, koska uusiutuva puu ja fossiilinen hiili ovat toisiaan korvaavia vaihtoehtoja.
Vuoden 2005 alusta energian hintalaskentaan tuli lisä: hiilidioksidin päästömaksu. Sekin noteerataan päivittäin Euroopan tavarapörsseissä. Voimalan on lisättävä päästömaksu kivihiilen pörssihinnan päälle. Energiapuulla päästömaksua ei ole.
Voimalalla on kaksi vaihtoehtoa: ostaa kivihiiltä ja sen kylkiäiseksi tarvittavan määrän hiilidioksidin päästöoikeuksia, tai ostaa uusiutuvaa energiaa mikä meillä tarkoittaa puuta. Kivihiili ostetaan maailmalta satamahintaan, lähtölaiturille lastattuna. Siihen lähinnä verrattava puun hinta on kuitupuun hankintahinta. Voimala voi sillä hinnalla ostaa puuta säännöllisesti, esimerkiksi mäntykuitua metsäautotien varresta.
Vaihtoehtoja verrataan puustamaksukyvyllä. Se kertoo paljonko voimala voi enimmillään maksaa puusta, jotta siitä saatava energia vastaa hinnaltaan kivihiilestä saatavaa energiaa.
Ennen päästökauppaa, joulukuussa 2004 voimaloiden puustamaksukyky oli alhainen, noin yksitoista euroa kiintokuutiolta. Mäntykuitu maksoi 24 euroa.
Kun päästökauppa alkoi tammikuussa 2005, voimaloiden puustamaksukyky hypähti heti 16 euroon. Ensimmäisellä kaudella 2005–2007 päästöoikeus ja sen mukana puustamaksukyky tempoilivat pörssihinnan tapaan.
Vuoden 2007 aikana nousivat tasatahtia sekä hankintapuun hinta että hiilidioksidin päästöoikeudet (laskettuna toisen kauden 2008–2012 ennakkohinnasta). Voimaloiden puustamaksukyky pysytteli noin viisi euroa kuitupuun hinnan alapuolella.
Alkuvuodesta 2008 kivihiilen lähtöhinta maailmalla hypähti yli 40 prosenttia. Taustalla olivat Australian hiilikaivosalueiden tulvat ja samanaikainen Kiinan terästeollisuuden lisääntynyt kysyntä.
Kun hiilidioksidin päästöoikeus oli samanaikaisesti nousussa, kivihiilen energiahinta kallistui. Voimaloiden puustamaksukyky kiri huhtikuussa kuitupuun hinnan kiinni. Ne nousivat molemmat 37 euroon kuutiolta.
Kilpailun hintajousto aiheuttaa sen, että kivihiilen ja puun energiahinnat eivät voi enää erota paljoa toisistaan. Jos kivihiilen energiahinta nousee puun yläpuolelle, se lisää kilpailua puusta ja vetää senkin hintaa ylöspäin.
Päästökauppa alkaa vihdoinkin toimia alkuperäisen tavoitteensa mukaisesti. Hiilidioksidin päästömaksun oli määrä ohjata markkinavoimin energiatalouttamme fossiilienergiasta bioenergiaan. Juuri näin on tapahtumassa.
Toistaiseksi metsäteollisuus on voinut puun nousevalla ostohinnallaan varmistaa, että kuitupuu ei ole ohjautunut polttoon. Kuitupuun hinnan ja puun energiahinnan ero näyttää nyt kuitenkin sulavan olemattomiin.
Huoli kuitupuun kohtalosta syvenee edelleen, kun ensiharvennuspuun myyntiveron vapautus astuu voimaan. Markkinataloudessa tällä on taipumus pudottaa kuitupuun hintaa. Se saattaa jäädä yhä selvemmin voimateollisuuden puustamaksukyvyn alle.
Todellisen energiapuun eli metsähakkeen tuotantoa tulisi siksi edelleen tutkia, sen korjuumenetelmiä tehostaa ja energiapuun viljelyä lisätä. Kivihiilen myötä nouseva energiapuun arvo antaa siihen nyt hyvät perusteet.
Voimaloiden puustamaksukyky ei ole sama kuin toteutuneet metsähakkeen kauppahinnat. Yhteiskunta on päättänyt tukea energiapuuta verovaroin, esimerkiksi kemera- ja sähkön tuotannon tuin. Tuet painavat energiapuun hintaa alaspäin, alle voimaloiden kivihiilestä ja sen päästömaksusta lasketun puustamaksukyvyn. Vuoden 2007 lopussa metsähakkeen tienvarsihinta lienee ollut noin 25 euroa kuutiolta.
Jos energiapuun tuki poistuu, jos kivihiilen energiahinta jatkaa nousuaan ja jos päästökauppa alkaa toimia entistä tehokkaammin, kuitupuu on vaarassa joutua todelliseen pulaan.
VELI POHJONEN
Veli Pohjonen 