Heinätavi ja sen esiintyminen Suomen Lapissa

HEINÄTAVI (Anas querquedula , engl. Garganey ) on
vaateliaampia vesilintulajejamme. Se on pienehkö puolisukeltajasorsa, jolla
koiraan pää on kauniin karmiininpunainen ja siinä on valkoinen
silmäkulmanjuova. Naaras on tasaisemman värinen, eikä kovin helposti tavinaaraasta
erotettavissa. Siiven etureunassa kummallakin on siniharmaata, mutta koiraalla
tämä alue näkyy selvemmin. Siipipeili on vihreä, valkoisen reunustama. Ruumiin
pituus on 39 cm ja paino 390 g.

Heinätavi, 2 koirasta, keskellä liro (WP Commons )

Ravintona ovat vesiselkärangattomat (madot, hyönteiset ja
niiden toukat, äyriäiset ja nilviäiset ), sammakkoeläimet, pikkukalat,
siemenet, juurakot, sarat, ruohot ja vesikasvit. Ravinto kerätään veden
pinnalta tai puolisukeltamalla.

Meillä laji suosii rehevimpiä järviä. Yleensä pesimäjärvien
kasvillisuus on tiheää. Laji talvehtii rannikon laguuneissa tai jokien
suistoissa, joskus myös merellä.

LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Heinätavi on verrattain eteläinen
vesilintu, joka esiintyy Fennoskandiasta Tyynelle valtamerelle asti. Euroopassa levinneisyys on lähinnä kaakkoinen.
Heinätavi on pitkänmatkan muuttaja, jonka talvehtimisalueet ovat trooppisessa
Afrikassa. Euroopassa laji on melko runsaslukuinen, mutta kanta on monin
paikoin taantumassa. Euroopassa arvioidaan pesiviä pareja olevan 79,000–92,000,
johon on lisättävä Venäjän 570,000–960,000 paria. Laji pesii Euroopassa 32
maassa (EBCC). Suomessa pesii vain 2000–5000 paria (MPL). Pohjois-Norjassa
heinätavia tavataan jo vuosittain (Gjershaug ym. 1994). Kuolan niemimaan
sisäosissa laji on satunnainen. Laji on tavattu kahdesti Lapin
luonnonsuojelualueella (Semenov-Tjan-Shanskij & Giljazov 1991).

Heinätavi on palearktinen laji, joka pesii yleensä 42° N ja
65°N leveyspiirien välissä läpi Euraasian mantereen. Laji on vesilinnuistamme
selväpiirteisin muuttaja, joka talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella,
Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa.

Länsi-Afrikan talvehtivaksi kannaksi arvioitiin 1980-luvulla
2 milj. yksilöä. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 79,000 – 92,000 paria,
Venäjän kannaksi 570,000 – 960,000 paria. Suomen kannaksi on arvioitu 2000 –
5000 paria ja vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Meillä heinätavia tavataan
eniten Etelä- ja Itä-Suomessa. Maan keskiosissa esiintyminen on laikuittaisempaa
ja säännöllisen pesimäalueen pohjoisraja kulkee Pohjois-Karjalasta Perämerelle.
Pohjoisempana pesintä on Lappia myöten satunnaisempaa.

Birdlife -tietokannoista johdetut kanta-arviot heinätaville
ovat

Koko maapallon kanta  3.7 milj. yksilöä
Euroopan pesimäkanta  490,000 paria
Suomen pesimäkanta  2500 paria

ESIINTYMISHISTORIA LAPISSA. Heinätavi on havaittu Kemijoella
jo 1800-luvulla. Torniossa heinätavi ammuttiin vuonna 1832. Rovaniemellä on havainto
heinätaviparista vuodelta 1948. Kuusamossa havaittiin koiras vuonna 1958, ja
Alatornion Tornionjoella nähtiin kolme koirasta vuonna 1962.

Laji lienee runsastunut Lapissa 1970-luvulta lähtien.
Ensimmäisessä lintuatlaksessa tehtiin poikuehavainnot Sodankylän Lokalla ja
Muonion Kangosjärvellä. Todennäköisesti laji pesi tuolloin Enontekiön
Palojoensuussa, Kittilän Könkäällä, Sodankylän Moskuaavalla, Pelkosenniemen
kirkolla ja Ylitornion Aavasaksalla. Lapin sisämaassa heinätavi tavattiin
ensimmäisessä atlaksessa 18 ruudulla. Vuosina 1973 – 1982 lajin sanottiin
olevan säännöllinen Etelä-Lapissa, jaksolta 1983 – 1989 lajia ei mainittu lainkaan
ja vuosina 1990 – 1995 tehtiin Lapin sisämaasta 10 havaintoa. Kemin – Tornion
seudun kannaksi arvioitiin tuolloin 20 – 40 paria. Kemijärven kanta oli
1990-luvun lopussa noin 5 paria.

Inarin Lapin ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1972 ja
vuoden 1984 loppuun mennessä sieltä oli havainnot neljästä yksilöstä. Vuosina
1985 – 1999 lajia tavattiin jo selvästi runsaammin, yhteensä 36 yksilöä, ja
laji pesi todennäköisesti Ivalojoen suulla.

Ensimmäisen lintuatlaksen mukaan heinätavi tavattiin
kahdessa ruudussa alueen keskiosassa ja yhdessä ruudussa alueen eteläosassa.
Toisessa atlaksessa lajia ei tavattu. Haapanen ja Nilsson (1979) eivät
laskennoissaan tavanneet lajia lainkaan Keski-Lapissa ja koko Pohjois-Suomen
kannaksikin saatiin vain 120 paria. Itä-Lapissa laji kuitenkin esiintyy
parhaina vuosina jonkun parin voimin. Vuotoksen allasalueella tavattiin 1
koiras kesällä 1973 (Pulliainen ym. 1973), mutta ei vuonna 1994 (Pessa ym.
1995). Jokimäen ja Punnosen (1985) mukaan pohjoiset havainnot ovat selvästi lisääntyneet
1970-luvulla. Vuonna 1976 heinätavi tavattiin Kemijärvellä 20.5. (K. Uino),
1978 Sallassa 3.5. (Kokko1(2–3):13) ja Savukoskella 5.6. (Kokko 1 (2–3):13)
sekä Kemijärven Luusuassa 23.4.1989 (T. Yli-Suvanto/T. Leino, Koillis-Lappi
14.6.1989). Toukokuussa 1997 tavattiin pari Kemijärvellä (R. &
M.-L.Nuutinen/J. Matero). Vuonna 1998 tavattiin koiras Kemijärven Suorosaaressa
16.–17.5. ja 23.–28.5. samoin koiras Kemijärven Tohman Sorsajärvellä (J.
Matero).

Vuonna 2000 tehtiin lajista Lapin sisämaasta 21 havaintoa,
joista osa kuitenkin ovat päällekkäisiä. Laji pesi tuolloin Enontekiön
Sillajärvellä. Vuonna 2005 lintuja ilmoitettiin Lapin sisämaasta 17 yksilöä.

Näyttää siis ilmeiseltä, että heinätavi on vakiinnuttanut
asemansa Lapin pesimälinnustossa viimeisen 30 vuoden aikana. Tätä ennen lajia
oli pidettävä Lapissa satunnaisena harhailijana. Uskomme, että lisääntyneet
havainnot eivät johdu pelkästään havainnoinnin tehostumisesta, vaan siitä, että
kanta on todellakin runsastunut. Lapin läänin parimäärä jäänee kuitenkin alle
100 paria.

HAVAINNOT VÄRRIÖN LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA. Lähin
havainto on Savukosken Ainijärveltä, jossa määritettiin heinätavipari 20.6.1971.

Värriön luonnonpuiston alueella heinätavia ei ole tavattu.