SEPELHANHI
(Branta bernicla , engl. Brent goose) kuuluu arktisiin hanhiin. Laji on
kirjohanhista tummin, vain kaulalla on pieni, valkea laikku muuten mustassa
höyhenpuvussa. Tosin peräpuoli on tälläkin lajilla valkea, kuten lähes
kaikilla muillakin hanhilla. Valkoposkihanhesta lajin erottaa parhaiten tumman
vatsan perusteella. Valkoposkihanhen vatsa on valkoinen. Sepelhanhen paino on 1850 g, ruumiin pituus 61 cm ja siipien kärkiväli 115 cm.
 |
| Sepelhanhi (WP Commons ) |
Sepelhanhi pesii alavalla arktisella tundralla yleensä
rannikon tuntumassa ja viettää talvensa jokisuistoissa tai hiekkarannoilla.
Maassamme on lajin neljästä alalajista tavattu kolme: alalajit bernicla, hrota
ja nigricans. Alalaji bernicla pesii Siperiassa, alalaji hrota
Pohjois-Kanadassa, Grönlannissa ja Huippuvuorilla ja alalaji nigricans
kaakkoisimmassa Siperiassa ja Kanadan pohjoisosissa. Talvehtimisalueet ovat
Luoteis-Euroopassa, Itä-Aasiassa (Keltaisella merellä) sekä Pohjois-Amerikan
itä- ja länsirannikoilla.
Sepelhanhi on etupäässä kasvinsyöjä, jonka ravintovalikoimaan
pesimäseudulla kuuluvat ruohot, sammalet, jäkälät ja vesikasvit. Talvinen
ravinto koostuu pääasiassa merellisistä levistä sekä suolaisen tai murtoveden
vesikasveista. Huomattava kannanromahdus tapahtui 1930-luvulla. Kannat
putosivat kymmenenteen osaan alkuperäisestä johtuen pääravintokasvina olleen
meriajokkaan Zostera marina romahduksesta. Sepelhanhi laiduntaa maalla tai
puolisukeltaa vedessä.
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Sepelhanhi pesii etupäässä Siperian rannikolla,
Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa, meitä lähinnä Huippuvuorilla ja vuodesta
1990 lähtien Kaninin niemimaalla (EBCC). Euroopan puolella lintuja pesii vain 1
000 paria Huippuvuorilla ja 10–100 paria Venäjällä (EBCC). Huippuvuorten linnut
muuttavat Pohjois-Norjan kautta (Cramp & Simmons 1977). Finnmarkista
luetellaan kuitenkin vain 6 havaintoa (Wikan & Frantzen 1981). Joitakin
havaintoja on myös Lapin luonnonsuojelualueelta (Semenov-Tjan-Shanskij &
Giljazov 1991).
Huippuvuorten
hrota-alalaji muuttaa Luoteis-Euroopasta Norjan kautta pesimäseuduilleen. Huippuvuorilla
pesinee noin 1000 paria. Vuodesta 1990 lähtien on alalaji bernicla pesinyt
Kaninin niemimaalla Pohjois-Venäjällä ( vain 10 – 100 paria); loput pesivät
Pohjois-Siperiassa. Euroopan puolella pesinee siten vain runsaat 1000 paria.
Euroopassa lajin talvikannat olivat 1990-luvun puolivälissä
paljon suuremmat: Siperian berniclat talvehtivat Luoteis-Euroopassa noin
300,000 yksilön voimin, Kaakkois-Kanadan hrotat talvehtivat Irlannissa 20,000
yksilön voimin ja Huippuvuorten hrotat Luoteis-Euroopassa 5000 yksilön voimin.
Maailman kannaksi arvioitiin 1980-luvulla 400,000 – 500,000 yksilöksi.
Birdlife -tietokannoista johdetut kanta-arviot sepelhanhelle ovat
Koko maapallon kanta 570,000 yksilöä
Euroopan pesimäkanta 1700 paria
Euroopan talvehtiva kanta 240,000 yksilöä
ESIINTYMISHISTORIA LAPISSA. Sepelhanhi on todettu Lapissa ensimmäisen kerran Inarissa 1899. Seuraava
havainto on keäältä 1917, kun kaksi sepelhanhea ammuttiin Sallan Tuutikylän
Käsijärven rannalla (Merikallio). Kolmas havainto on jälleen Inarista vuodelta
1948. Havainnointi on tiivistynyt 1970-luvulta alkaen, jolloin myös
sepelhanhia on tavattu tavallista enemmän. Laji ei kuitenkaan ole Lapissa jokavuotinen. Rovaniemellä nähtiin 2.10.1982
noin 95 yksilöä ja yhteensä noin 90 yksilöä 18.10.1982. Eniten
sepelhanhia on tavattu vuonna 1987, jolloin Inarin Sarmitunturin erämaassa
kuultiin noin 17. tai 18.10. ”suuren parven ääntä” ja nähtiin ”pienempi” 250
yksilön parvi, Sodankylän Lokalla nähtiin 100 yksilöä välillä 20. – 26.10.1987
ja Kelujärvellä nähtiin noin 300 etelään muuttajaa 30.10.1987.
Lapin
lintutietellisen yhdistyksen tietokannassa (Tiira) ensimmäinen havainto
2.10.1998 Enontekiö Palojärveltä ja seuraava vasta 7.6.2005 Rovaniemeltä,
Ounasjokisuistosta. Vuodesta 2005 lähtien sepelhanhi on tavattu vuosittain.
Kemin
lintuharrastajien tietokannassa kolme ensimmäistä sepelhanhen havaintoa ovat
1.5.1979 Kemin lentokentällä, 28.5.1985 Simon Kuralanletossa ja 15.10.1985
Tornion Kukkolassa. Vuodesta 2003 lähtien sepelhanhi on tavattu vuosittain.
Sepelhanhi on
Suomessa läpimuuttaja. Muuton valtareitti kulkee Suomenlahtea pitkin,
mutta muutto voi siis myös koskettaa Lapin sisämaata. Normaaleina vuosina näitä
lintuja nähdään tosin vähän, jos lainkaan. Joitakin yksilöitä on tavattu
Lapissa myös keskellä kesää, esimerkiksi 2.7.1974 1 Sodankylän Lokalla,
2.7.1980 1 Utsjoen kirkonkylässä ja 13.7.2000 1 mahdollisesti pitempäänkin
paikalla ollut yksilö Sodankylän kirkonkylässä. Läpimuuttavat yksilöt ovat olleet Siperian kantaa, vaikka Huippuvuorten
lintujakin voisi luulla eksyvän Lapin sisämaahan.
HAVAINNOT VÄRRIÖN
LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA. Lähin sepelhanhen havainto on 3.6.2007
Pelkosenniemen Lintuniemestä.
Värriötunturin ja Sauoivan välissä nähtiin 11.6.1970 kolme sepelhanheksi
oletettua lintua, mutta voimakkaasta vastavalosta johtuen määritys jäi
epävarmaksi. Muuta havaintoa Värriön luonnonpuistosta ei ole.
Veli Pohjonen 