Amerikanjääkuikka ja sen havainnot Suomen Lapissa

AMERIKANJÄÄKUIKKA (Gavia , engl. Common loon, also Great northern diver) on meillä harvinainen harhailija. Se on kuikkaa
suurempi, mustaniskainen ja suoranokkainen. Ruumiin pituus on 80 cm, paino 3600
g ja siipien kärkiväli 137 cm.

Amerikanjääkuikka (WP Commons )

Laji pesii lähinnä
isoissa ja syvissä makeavetisissä järvissä joko havumetsävyöhykkeessä tai
tundralla. Se talvehtii merellä sekä tuulelle alttiissa osuuksilla ja
suojaisissa lahdissa, satunnaisesti myös sisämaassa.

Amerikanjääkuikka on
altis inhimilliselle häirinnälle. Vesistöjen happamoituminen ja
raskasmetallipitoisuuksien nousu ovat uhkana lajille. Talvella laji altistuu
öljypäästöille ja pyyntivälineisiin hukkuu useita yksilöitä. Vesien säännöstely
pesimäjärvillä on myös uhkana.

Pääravintona ovat
kalat mm. turskat, sillit ja lohikalat, mutta laji syö myös äyriäisiä,
nilviäisiä, sammakoita ja joskus melko paljon kasviksia. Kalat pyydystetään
sukeltamalla tavallisimmin 4 – 10 metrin syvyydessä, mutta jopa 70 metrin
sukellussyvyys on todettu. Sukellusaika lienee maksimissaan noin 1 min.

LEVINNEISYYS JA
RUNSAUS. Amerikanjääkuikka on, kuten nimestäkin voi jo päätellä, lähinnä
nearktinen laji, joskin pesii myös Pohjois-Amerikan ja Grönlannin lisäksi myös
Islannissa, Karhusaarilla ja hyvin satunnaisesti Skotlannissa. Pesimäalue
ulottuu ensisijaisesti 48. leveyspiirin ja napapiirin välille, mutta paikoin
laji voi pesiä etelässä 40. leveyspiirille ja pohjoisessa 78. leveyspiirille
asti. Talvehtimisalueet ovat Pohjois-Atlantilla ja Tyynen meren pohjoisosissa. Muuttomatkoillaan
laji pysähtyy myös Pohjois-Amerikan suurille järville.

Talvehtimisalueet
ovat pesimäalueen eteläpuolella ja lajin voi tavata jopa 300 yksilön parvissa. Euroopan
rannikoilla talvehtii tuhansia lintuja, jotka ovat saapuneet paitsi Islannista
myös Grönlannista ja Kanadasta.

Pohjois-Amerikan
kannaksi arvioi WI 607,000 – 634,000 yksilöä ennen pesimäkautta, Euroopan
talvehtiva kanta on suurusluokkaa 5000 yksilöä. Euroopassa (sisältäen
Grönlannin ja Islannin linnut) pesinee 700 – 2300 paria, pesimättömät linnut
mukaan lukien määrät ovat noin 2100 – 6900 yksilöä. Euroopassa linnut
talvehtivat etupäässä Brittein saarilla. Kanta on 1900-luvulla ollut
laskusuunnassa.

Suomessa
amerikanjääkuikkia on tavattu vuoden 2005 loppuun mennessä yhteensä 100 yksilöä
(RK) 27.4. – 3.2. välisenä aikana.

Birdlife
tietokannoista johdetut kanta-arviot ovat

Koko maapallon kanta    580,000
yksilöä
Euroopan pesimäkanta   1500
paria
Euroopan talvikanta        5400
yksilöä

ESIINTYMISHISTORIA
LAPISSA. Amerikanjääkuikka tavattiin Inarissa vuonna 1934, mikä on samalla
Suomen ensimmäinen havainto. Seuraavan kerran laji tavattiin vuonna 1971 ( !!! LENNART: TÄMÄ PUUTTUU TAULUKOSTA !!! ).

Lapin varhaiset amerikanjääkuikan havainnot ovat seuraavat:

Lapin
lintutieteellisen yhdistyksen Tiira-tietokannassa amerikanjääkuikasta on vain
kolme havaintoa: 21.6.2007, 29.7.2008 ja 4.8.2008, kaikki Utsjoen Pulmankijärveltä.
Kemin lintuharrastajien alueella lajia ei ole havaittu.

HAVAINNOT VÄRRIÖN LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA. Lähin havainto on Sodankylän Sompionjärveltä 2.7.1986.