Mustakurkku-uikku ja sen esiintyminen Suomen Lapissa

MUSTAKURKKU-UIKKU
(Podiceps auritus, Slavonian grebe, also Horned grebe) on toiseksi pienin uikkumme, jonka tuntee
juhlapuvussa punaruskeasta kaulasta ( kaukaa katsottuna mustasta ) ja
punaruskeista ”korvahöyhenistä”. Ruumiin pituus on 35 cm ja paino 390 g.

 

Mustakurkku-uikku (WP Commons)

Laji suosii
makeavetisiä lammikoita, rimpisiä soita, tai suurempien järvien tai
merenlahtien ruovikkoisia poukamia. Talvella mustakurkku-uikku on enimmäkseen
merellinen. Sitä tavataan suojaisissa lahdissa ja silloin tällöin
avomerelläkin. Laji voi myös talvehtia pesimäalueensa ulkopuolella makeassa
vedessä isoilla järvillä tai joissa.

Ravinnossa
vallitsevat selkärangattomat eläimet lukumääräisesti, mutta painossa mitaten
kalat. Mustakurkku-uikku on sangen sopeutuvainen ja keskittyy mielellään
kulloisessakin tilanteessa runsaana saatavilla olevaan saaliiseen. Pääasiallinen
ravinnonhakumenetelmä on sukeltelu, mutta ravinto voidaan etsiä myös veden
pinnalta.


LEVINNEISYYS JA
RUNSAUS
. Mustakurkku-uikku on levinnyt läpi Euraasi-an mantereen Islannista ja
Pohjois-Norjasta Tyynelle valtamerelle ja sieltä Pohjois-Amerikan mantereelle.
Euroopan populaatioksi on arvioitu 6 100–9 300 paria, (Venäjällä lisäksi ehkä
noin 30 000 paria); laji pesii Euroopassa 14 maassa (EBCC). Suomen pesimäkannaksi
arvioidaan 3 000–6 000 paria (MPL). Suomessa lajin levinneisyysraja on linjan
Kemi–Oulu–Joensuu eteläpuolella (Atlas). Mustakurkku-uikku pesii Finnmarkin
alueella (Gjershaug ym. 1994). Lajia ei ole tavattu Lapin
luonnonsuojelualueella (Se-menov-Tjan-Shanskij & Giljazov 1991). Pienet
osittain umpeenkasvaneet lammet ovat lajin mieliympäristöä.

Mustakurkku-uikku
on levinnyt läpi Euraasian Islannista ja Baltian maista Kamtjatkalle asti. Nämä
linnut talvehtivat Pohjanmereltä Kaspianmerelle, sekä Kiinan että Japanin
ulkopuolella. Laji pesii myös Pohjois-Amerikassa Alaskasta Yhdysvaltain
luoteisosiin. Laji talvehtii siellä aina Kaliforniaa ja Teksasia myöten
etelässä. Mustakurkku-uikku on muuttolintu, joka talvehtii merenrannikolla,
vähemmässä määrin suurilla järvillä. Jotkut kannat siirtyvät ainoastaan
lähimmälle merelle.

Luoteis-Euroopan
kannaksi arvioi WI 1500 – 2300 paria ( 4600 – 6800 yksilöä ), Koillis-Euroopan
kannaksi vastaavasti 4700 – 8700 paria ( 14,200 – 26,000 yksilöä ). Pohjois-Amerikan
kannaksi arvioidaan yli 100,000 yksilöä. Aasiassa talvehtivien populaatioiden
koosta ei ole esittää lukuja.

Maamme kannaksi
arvioidaan 3000 – 5000 paria, eli varsin huomattava osuus koko Euroopan
kannasta. Levinneisyysalueen raja kulkee suunnilleen linjan Kemi-Oulu-Joensuu
eteläpuolella. Laji pesii kuitenkin Finnmarkin alueella ja osa Lapin
havainnoista voi koskea ylimuuttavia yksilöitä.

Birdlife
tietokannoista johdetut kanta-arviot ovat

Koko maapallon
kanta   680,000 yksilöä
Euroopan
pesimäkanta   8700 paria
Euroopan
talvikanta       3000 yksilöä
Suomen pesimäkanta
3000 paria
Lapin pesimäkanta
30 paria


ESIINTYMISHISTORIA
LAPISSA.
Varhaisin havainto Lapin läänin alueelta on 15.6.1916 Kemistä
(Merikallion arkistoa, tarkka pvm epävarma).

Ensimmäisessä
lintuatlaksessamme 1970-luvulla laji pesi Ylitorniossa ja havaittiin Pellossa,
Kittilässä, Sallassa ja Inarissa. Vuosina 1973 – 1982 laji havaittiin lisäksi
Pellossa ja Utsjoella, syksyllä Rovaniemellä ( 4.11.1973 ), Kolarissa ja
Inarissa. Vuosina 1983 – 1989 laji tavattiin Pellossa kahdesti sekä
Ylitorniossa ja Rovaniemellä kerran. Vuosilta 1990 – 1995 on 15 havaintoa noin
25 yksilöstä Rovaniemeltä, Ylitorniosta, Pelkosenniemeltä ja Sodankylästä. Vuonna
2000 tehtiin yhteensä yhdeksän havaintoa Pellosta. Pelkosenniemeltä,
Rovaniemeltä, Kolarista ja Enontekiöltä. Vuonna 2005 tehtiin yhdeksän
pesimäaikaista havaintoa Utsjoelta, Enontekiöltä, Kolarista, Ylitorniosta,
Rovaniemeltä ja Kemijärveltä.

Itä-Lapissa
mustakurkku-uikkuja tavattiin 1900-luvulla Sallassa kesä – elokuussa 1977,
Savukosken Ainijärvellä kesäkuussa 1993 ja kahdesti Vuotoksen alueella vuonna
1994. Inarin Lapista on tiedot kuudesta yksilöstä ennen vuotta 1985, vuosina
1985 – 1999 tavattiin 11 yksilöä, joista suurimman osan arveltiin olevan
läpimuuttajia Finnmarkiin. Mustakurkku-uikku lienee Lapin yleisin uikkulintu,
joskin parimäärät ovat toistaiseksi varsin vaatimattomat.

Lapin lintutieteellisen
yhdistyksen Tiira -tietokannassa kolme ensimmäistä mustakurkku-uikun havaintoa
ovat 9.6.2001 Ylitornion Portimojärveltä, 26.5.2002 Enontekiön Sotkajärveltä ja
13.6.2004 Rovaniemen Kivitaipaleesta. Vuodesta 2006 lähtien laji on havainnoitu
vuosittain.

Kemin
lintuharrastajien Tiira -tietokannassa kolme ensimmäistä havaintoa ovat
11.5.1989 Keminmaan Nuottijärvellä, 28.4.1990 Keminmaan Elijärvellä ja
11.5.1991 Tornion Kaupunginlahdella. Vuodesta 1989 lähtien mustakurkku-uikku on
havaittu vuosittain.


HAVAINNOT VÄRRIÖN
LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA
. Lähin havainto on 1.6.1993 Savukosken
Ainijärveltä (pari).

Värriön luonnonpuiston alueella mustakurkku-uikkua ei ole havaittu.

Advertisements