Teeri (Tetrao tetrix), sen esiintyminen Lapissa ja Värriön luonnonpuistossa

TEERI (Tetrao tetrix, Black grouse) on euraasialainen kanalintu. Koiras on helppo
tuntea mustasta höyhenpuvusta ja lyyramaisesta pyrstöstä. Naaras on ruskehtava,
lovipyrstöinen. Koiraan pituus on noin 60 cm, naaraan noin 45 cm. Keskipainot ovat
vastaavasti koiraalla 1200 g ja naaraalla 930 g.

 

Teeri Värriön luonnonpuistossa,
kuva Teuvo Hietajärvi 2008

Teeri on
etupäässä paikkalintu, mutta (hyvin) harvoin laji voi suorittaa mittavia
vaelluksia, jolloin etupäässä naaraat voivat vaeltaa satoja kilometrejä. Ruotsissa
ennätys on 1000 km. Osasta Siperiaa tosin ilmoitetaan säännöllistä
muuttoliikehdintää.

Teeren
elinympäristövaatimukset vaihtelevat eri puolilla levinneisyys aluetta, mutta
yleensä lajin tapaa metsän ja avomaan vaihtumisvyöhykkeessä, olkoonpa nämä
sitten aroja, soita tai pakettipeltoja. Vuoristoissa teeri nousee 2000 – 3000
metrin korkeuteen m.p.y. Euroopassa teeri suosii lehti- tai sekametsiä
havumetsien kustannuksella ja harvoja sekä nuoria metsiköitä tiheiden ja
vanhojen sijaan.

Teeren
talviravinto koostuu monin paikoin koivun urvuista. Vähemmän suosittua ravintoa
ovat koivun silmut ja havupuiden (lähinnä männyn) neulaset. Etelämpänä varpujen
ja ruohojen osuus talviravinnossa kasvaa, samoin kuin meidän leveysasteillamme
keväällä. Alle 100 g painavat poikaset syövät pääasiassa hyönteisiä, etupäässä
muurahaisia.


LEVINNEISYYS JA
RUNSAUS. Teeri on etupäässä pohjoisten havumetsien tai havupuuvaltaisten
sekametsien laji. Lajin levinneisyys kattaa Euroopan pohjoisosat Brittein
saarilta itään ja Aasiassa aina Pohjois-Koreaan asti. Etelä- ja Keski-Euroopassa
on joitakin erillisiä esiintymissaarekkeita. Laji on voimakkaasti taantunut
Euroopassa viime vuosikymmeninä, ainoastaan Ruotsin kantojen arvellaan olevan
kasvussa (Tucker & Heath 1994). Euroopan kannaksi arvioidaan 580 000–880
000 paria, jonka lisäksi Venäjällä pesii 100 000–1 milj. paria. Euroopassa
teeri pesii 24 maassa (EBCC). Suomen pesiväksi kannaksi on arvioitu 100 000–300
000 paria (MPL), talvikannaksi 300 000–1 milj. yksilöä (Koskimies 1993).
Suomessa teertä esiintyy koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta,
pohjoisraja noudattelee pääpiirteissään yhtenäisen kuusimetsän rajaa (Atlas).
Finnmarkissa on vain kaksi esiintymää aivan Suomen rajan pinnassa (Gjershaug
ym. 1994) ja Kuolan niemimaan eteläpuoliskolla teeri on yleinen
(Semenov-Tjan-Shanskij & Giljazov 1991).

Etelä- ja
Keski-Euroopassa on joitakin erilisiä esiintymissaarekkeita. Teerikannat ovat
voimakkaasti taantuneet 1900-luvulla. Euroopan kannaksi arvioitiin 1900-luvulla
580,000 – 1 milj. paria, johon on lisättävä Venäjän 100,000 – 1 milj. paria. Euroopassa
laji pesii 24 maassa (EBCC).

Maamme pesiväksi
kannaksi Koskimies (2005) esittää 250,000 – 450,000 paria, talvikannaksi 1,0 –
2,5 milj. yksilöä. Luvut ovat selkeästi suuremmat kuin MPL: n antamat, mutta
tämä johtunee parantuneista kannanarviointimenetelmistä, ei kannan kasvusta. Teerikannat
ovat meilläkin vahvasti taantuneet. Meillä teeri esiintyy koko maassa
Tunturi-Lappia lukuun ottamatta pohjoisrajan noudattaessa pääpiirteittäin
yhtenäisen kuusimetsän rajaa.

Teerikannat ovat
taantuneet lähes kaikkialla Euroopassa. Metsien hakkuut ovat ainakin osaltaan
vaikuttaneet teerikantojen taantumiseen, paikoin myös metsästys ja häirintä
soidinpaikoilla. Meillä teeri on haluttu saalis ja sen saalismäärät ovatkin
suuret. Vuonna 2005 maamme teerisaaliiksi arvioitiin 162,700 yksilöä.

Birdlife -tietokannoista ja muista lähteistä johdetut teeren kanta-arviot ovat:

Koko maapallon kanta:                       Birdlife tai IUCN eivät ole määrittäneet
Euroopan
pesimäkanta                        2.9 milj. paria
Euroopan
talvikanta                            5.8 milj. yksilöä
Suomen
pesimäkanta                          350,000 paria
Suomen talvikanta
2 milj. yksilöä
Lapin pesimäkanta
???? paria
Lapin talvikanta
????? yksilöä
Värriön
luonnonpuiston pesimäkanta   2 paria
Värriön
luonnonpuiston talvikanta       10 yksilöä


ESIINTYMISHISTORIA
LAPISSA.
Enwald ei tavannut lajia Kuolajärvellä ja hän arveli lajia hyvin
harvinaiseksi. Von Willebrandin (Finnilä) mukaan teeri esiintyi runsaimmin
Kuolajärven kaakkois- ja eteläosissa, missä kuusivaltaisissa metsissä on vahva
koivu- ja katajasekoitus. Finnilä oletti, että maanviljelyksen leviämisen myötä
myös teerikannat runsastuisivat Sallassa. Hän itse havaitsi lajin 15 paikassa,
esimerkiksi kahdeksassa paikassa Salmijärven ja Kelloselän välillä 25.5.1914.
Sodankylässä sen sijaan Finnilä ei lajia vuonna 1913 tavannut ja kansan mukaan
laji oli siellä hyvin harvinainen. Sundman oli tosin kuullut siellä soidinta
12.4.1883 alkaen. Merikallion mukaan Oulangan alueelle oli vuonna 1902 osunut
teerivaellus, samoin syksyllä 1914. Hän itse tapasi teeren muutamassa paikassa.
P. Suomalainen ei teertä Sallan puolella vuosina 1935 ja 1938 tavannut, Lumiala
ja H. Suomalainen havaitsivat teeren kesällä 1938 neljästi, joista kaksi
poikuetta. Franz tapasi talvella 1941/42 Tuntsajoella useasti 30–40 naaraan
parvia. Merikallion (1958) mukaan teeren tiheys oli Metsä-Lapissa 0,3 ja
Perä-pohjolassa 1,1 paria/km². Levinneisyyden pohjoisraja oli sama kuin
lintuatlaksessa. Nyberg ja Niemi (1956) tapasivat teeren Kemi-järvellä
tuoreilla kankailla 6,2, rämeillä 8,8, korvissa 8,9 ja kuivilla kankailla 9,8
km:n välein.

Ensimmäisessä
atlaskartoituksessa teeriä tavattiin 118 ruudussa, toisessa 77 atlasruudussa.
Ensimmäisessä atlaskartoituksessa määrät vähenivät jyrkästi etelästä pohjoiseen
(asutusprosentit 88, 53 ja 33), kun taas toisessa levinneisyys oli paljon
tasaisempi (vastaavat luvut 44, 39 ja 33). Teeri väheni siis jyrkimmin alueen
eteläosissa. Värriön tutkimusaseman lähimaastossa teeri esiintyy eri vuosina
hyvin vaihtelevin määrin. Suurimmat talviparvet ovat käsittäneet yli 50 yksilöä
(23.3.1982 ja 6.4.1997), mutta monelta vuodelta puuttuvat muistiinmerkityt
havainnot kokonaan. Saari (1973) luokitteli teeren Itäkairassa erittäin
harvinaiseksi (vuonna 1971 kesän laajoilla retkillä vain pyrstösulat, tosin
Ainijärveltä ilmoitettiin eläväkin lintu). Vuosina 1985–1987 linjojen
perusteella teeritiheydeksi tutkimussaralla saatiin 49 paria/atlasruutu
(pää-saralla 24 paria/atlasruutu). Vuosina 1989–1993 tutkimussaran tiheydeksi
saatiin 40 paria/atlasruutu. Tämän haarukan perusteella Itä-Lapissa pesii
4200–8600 “teeriparia”. Oulangan kansallispuiston teeritiheydeksi ilmoitettiin
0,1 paria/km² (Rajasärkkä ym. 1995), Urho Kekkosen kansallispuiston vastaavaksi
vain noin kymmenesosa tästä, ts. 1 pari/atlasruutu (kansallispuistossa 22–31
paria, Rajasärkkä 1995). Vuotoksen alueen teeri-kannaksi arvioitiin 1,3
paria/km² (koko alueella 350 paria; Pessa ym.1995). Väisäsen mukaan teeri on
vähentynyt Pohjois-Suomessa tilastollisesti merkitsevästi 1940-luvulta lähtien:
indeksit 1940-luvulla 250, 1950-luvulla 280 ja 1970-luvulla 100 (n=99 “paria”).
Teeren syksyinen esiintymisrunsaus on riistakolmiolaskentojen mukaan
suurimmassa osassa Itä-Lappia 0,1–2,0 yksilöä/metsä-km², hieman runsaampi
Kemijärven ja Kemijoen vaikutuspiirissä. Laji runsastuu selvästi vasta Sallan–Kuusamon
rajoilla (Lindén ym. 1996).

Lapissa teeren
levinneisyyden pohjoisraja noudattelee pääpiirteissään yhtenäisen kuusimetsän
rajaa. Ensimmäisen atlaksen aikana laji tavattiin Enontekiöllä kahdessa ja
Inarin Lapissa viidellä atlasruudulla. Kilpisjärvellä on useana vuonna tavattu
pulputtava koiras.

Itä-Lapissa teeri
on ylänköseudulla harvalukuinen. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa
teeritiheydeksi on arvioitu 1 pari/atlasruutu. Inarin Lapissa teeri on
harvinainen pesimälintu. Inarin etelälaidan Kuttura kuuluu lajin yhtenäisen
levinneisyysalueen pohjoisosaan. Ivalon kylän alueella teeri oli kuulemma
1970-luvulla runsaampi kuin 1990-luvulla. Utsjoelta on julkaistuja tietoja vain
vanhempia havaintoja ja uusi vuonna 1986 Kevolta. Ivalon alueelta tuli teerestä
vain alle 10 havaintoa 15 vuoden ajalta 1900-luvun lopussa.

Vuonna 2005
tehtiin teerestä lukuisia havaintoja Inarin ja Enontekiön alueelta, mikä lienee
seurausta siitä, että teerellä meni tuolloin hyvin. Sallan Kallungissa nähtiin
jopa 140 yksilön parvi. Vuosi 2006 oli Lapissa teeren kannalta paras koko
riistakolmioiden historiassa ( vuodet 1988 – 2006). Elokuun tiheys oli 5,9
yks./km² metsämaata, kun koko maan tiheys vastaavasti oli keskimäärin 9,6
yks./km²; vaihteluväli 4,0 (Varsinais-Suomi) – 16,1 (Kainuu) yks./km². Sodankylästä
pohjoiseen tiheys oli kuitenkin enimmäkseen vaatimatonta.


PESINTÄ. Pesiä
tai maastopoikueita on vuoden 1997 loppuun mennessä aseman kortistossa 7 kpl.
Pesät sijaitsivat sekametsissä (tarkemmin kuvatuissa koivu-kataja- tai
kuusi-koivusekametsissä), kolmasti katajan ja kerran kuusen juurella.
Täysilukuisissa pesissä tavattiin 6, 7, 9 ja 10 munaa (keskimäärin 8,0).
Kahdessa pesässä kuoriutuminen tapahtui 29.6.1972 (ensimmäinen muna arviolta
22.5.) ja 27.6.1981 (25.5.). Pesässä, jossa 27.5.1984 oli 10 munaa, muninta
lienee alkanut viimeistään noin 13.5. seutuvilla ja 24.5.1983 löytyneessä
4-munaisessa pesyeessä viimeistään 9.5. Lisäksi on löydetty 4 poikasen
maastopoikue 4.7.1983. Pesiä (n=4) seurattiin yhteensä 53 vrk:n ajan. Tuona
aikana ei pesimätappioita todettu. Yhdestä pesästä tosin katosi yksi muna.
Yhdessä tapauksessa hautomisaika oli vähintään 25 vrk.

Talvilintulaskennoissa
teeriä tavattiin keskimäärin; syksyllä 2,35, vuodenvaihteessa 1,86 ja keväällä
1,55 yks./10 km.

(ONKO TÄMÄ VÄRRIÖN LUONNONPUISTON TIETO VAI YLEISEMPI
ITÄ-LAPIN TIETO?)


HAVAINNOT VÄRRIÖN
LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA.
Värriön luonnonpuistossa laji esiintyy
oikullisesti: usein lajia ei tavata lainkaan, toisinaan talviparvet voivat olla

Teeren jälkivanat pitkällä
lumilinjalla 1968-2008.

kohtuullisen suuriakin. Vaihtelu näkyy hyvin Värriön tutkimusaseman lumilinjan
havainnoissa. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla oli vuosia, jolloin teeriä ei tavattu lumilinjalla ollenkaan; viimeinen nollavuosi oli 1975. Teeri on hitaasti runsastunut alueella sen jälkeen, kun
Värriön luonnonpuisto perustettiin (1981). Sen jälkeen vaihtelu on ollut kuitenkin suurta: välillä 1
– 424 jälkivanaa vuodessa (huippuvuosi 1986). Suuren vaihtelun vuoksi teeren runsastumisella ei ole kuitenkaan tilastotieteellistä merkitsevyyttä.

Kesäkuun pistelaskennoissa teeriä
ei ole tavattu, reittilaskennoissa vain kerran (2004: 1 pari Värriönojan
reitillä).


VIITE:

Nyberg, A. &
Niemi, T. 1956: Tutkimuksia metsälintujen esiintymisestä eri metsätyypeillä
Kauhavan, Töysän ja Kemijärven kunnissa. – Suomen Riista 11: 65–73.

 *****

Teksti Lennart Saari ja Veli Pohjonen 17.9.2007, päivitys 16.1.2009

Advertisements