Peltopyy (Perdix perdix) ja sen esiintyminen Suomen Lapissa

PELTOPYY (Perdix perdix, Grey partridge) on euraasialainen kanalintu, jota tämän lisäksi on
istutettu eri puolille maailmaa. Laji on yleisväritykseltään harmaanruskea;
koiraalla on erityistuntomerkkinä punainen hevosenkenkäkuvio vatsassa. Ruumiin
pituus on 30 cm, paino 380 g ja siipien kärkiväli 47cm.

Peltopyy (Wikipedia Commons)

Peltopyy on
etupäässä paikkalintu, mutta Itä-Euroopassa laji lienee osittaismuuttaja. Ankarat
sääolot saattavat myös pakottaa linnut matkaan. Kaukasuksella on todettu
muuttoa korkeussuunnassa, vuorilta laaksoihin laskeudutaan loka- marraskuussa. Kerralla
ei peltopyy yleensä lennä kahta kilometriä kauemmaksi.

Peltopyyn
elinympäristönä ovat lauhkean vyöhykkeen niityt, arot ja viljelykset. Useimmiten
lajin tapaa laajoilla ruohikoilla, joilla kasvillisuus on vain vähän itse
lintuja korkeampi ja joilta löytyy tiheitä pensaikkoja, Britanniassa
esimerkiksi tiheitä pensasaitoja. Suuri osa lajin luontaisesta elinympäristöstä
on nykyään otettu viljelykäyttöön, mutta peltopyy kestää kohtuullisen hyvin
vähemmän intensiivistä maataloutta.

Peltopyyn
ravintona ovat vilja ja siemenet, oraat, lehdet (mm. apilan), hyönteiset, kuten
kovakuoriaiset ja kirvat. Poikaset ovat riippuvaisia hyönteisistä parin
ensimmäisen elinviikkonsa aikana.


LEVINNEISYYS JA
RUNSAUS
. Peltopyy on levinnyt luontaisesti Brittein saarilta Siperian
keskiosiin, muta laji on istutettu sekä Pohjois-Amerikkaan että Uuteen
Seelantiin. Peltopyykannat ovat 1900-luvun loppupuolella taantuneet lähes koko
Euroopassa ja Norjassa laji on kuollut sukupuuttoon. Meillekin laji on
istutettu, yleensä laihoin tuloksin, vaikka laji on meille saapunut luonnollista
tietä.

Peltopyy esiintyy
luontaisesti Euraasiassa: Brittein saarilta Siperian keskiosiin. Laji on
istutettu sekä Pohjois-Amerikkaan että Uuteen Seelantiin. Peltopyykannat ovat
vielä viimeisenkin 20 vuoden aikana taantuneet lähes koko Euroopassa (pois lukien
Valko-Venäjä ja Moldova) ja Norjasta laji on hävinnyt sukupuuttoon (Tucker
& Heath 1994). Euroopan kannaksi 32 maassa arvioidaan sentään 1,7–3,0 milj.
paria, minkä lisäksi Venäjällä tavataan 1–2 milj. paria (EBCC), mutta kannan
nopea väheneminen on huolestuttavaa. Suomessa peltopyitä arvellaan olevan enää
3 000–5 000 paria (MPL), talvella 10 000–20 000 yksilöä (Koskimies 1993).
Ensimmäisen lintuatlaksen perusteella pelto-pyyn levinneisyyden pohjoisraja oli
linjalla Oulu–Joensuu.

Euroopan kannaksi
arvioidaan 1,7 – 3,0 milj. paria 32 maassa. Venäjällä pesii lisäksi 1,0 – 2,0
milj. paria (EBCC). Maamme kanta on huvennut 4000 – 8000 pariin, talvikantamme
on sentään 30,000 – 70,000 yksilöä (Koskimies 2005).

Peltopyy ei ole
maailmanlaajuisesti uhanalainen, vaikka se onkin voimakkaasti taantunut
kaikkialla. Määrät lienevät pudonneet 80 %:lla 1900-luvun aikana, johtuen
suojakasvillisuuden häviämisestä, saalistuksesta, torjunta-aineista (jotka
varsinkin vähentävät kevään hyönteisfaunaa). Nämä ovat seurausta maatalouden
tehostumisesta.

Suomessa
peltopyykannat ovat vaihdelleet suuresti. Laji istutettiin kuitenkin jo
1400-luvulla riistalinnuksi eri puolille Eurooppaa, myös emä-Ruotsin puolelle,
mahdollisesti myös meille. Luontainen leviäminen tuntuu kuitenkin uskottavalta,
mutta vasta vuonna 1682 peltopyy mainitaan suomalaisena lajina, vaikka laji
esiintyy suomalaisessa kirjallisuudessa tätä ennenkin (Bibliassa ja
sanakirjassa). Poikkeuksellisen runsaina peltopyyt olivat 1800- ja 1900-lukujen
vaihteessa ja 1930-luvulla, jonka jälkeen kannat ovat jyrkästi taantuneet ja
pesimäalue on supistunut rajusti. Ensimmäisen lintuatlaksen aikoihin lajin
pohjoisraja kulki suunnilleen linjalla Oulu – Joensuu, mutta nykyään peltopyytä
voi pitää runsaana vain Etelä-Pohjanmaalla.


Birdlife
-tietokannasta ja muista lähteistä johdetut kanta-arviot peltopyylle ovat:

 

 Koko maapallon kanta  3.8 milj. yksilöä
 Euroopan pesimäkanta  ??? paria
 Euroopan talvikanta  ??? milj. yksilöä
 Suomen pesimäkanta  6,000 paria
 Suomen talvikanta  50,000 yksilöä
 Lapin pesimäkanta  ??? paria
 Lapin talvikanta  ??? yksilöä

 

 

ESIINTYMISHISTORIA LAPISSA. Vanhin havainto on Muoniosta vuodelta 1867. Muualta Lapista on tietoja Rovaniemeltä vuonna 1893 ja vuosina 1896 – 1899 laji oli yleinen Tervolassa, Rovaniemellä, Torniossa, Alatorniossa, ja Ylitorniossa. Kittilän Raattamassa tavattiin pari toukokuussa 1899. Rovaniemellä laji pesi kahdella taholla vuonna 1903, vuosina 1906 – 1909 ilmoitettiin talviparvet Turtolassa, Pellossa (jossa pesinyt?) ja Kolarin Sieppijärvellä (pesä). Kittilästä on yksi havainto 1910-luvulta, Rovaniemeltä parvi marraskuussa 1939, Kittilän Sirkassa parvi talvella1943/44 ja Tornionjokilaaksossa laji tavattiin 1940-luvulla. Rovaniemellä oli talviparvi 1947/48 ja laji tavattiin Simon talvilintulaskennoissa vuosina 1956 – 1964.

Kemijärven ensihavainto on
vuodelta 1893 ja lajia tavattiin siellä ilmeisesti 1910-luvulle asti, ja mahdollisesti
jopa pesi alueella. Weckmanin mukaan laji näyttäytyi Sallassa talvella 1901. Näistä linnuista ammuttiin neljä. Kevättalvella
1913 peltopyyn sanottiin asustelleen Sallan Kelloselän kestikievarilla ja noin
1912 Sallan Sovajärvellä oli asustanut suuri joukko peltopyitä laihoa
kaivellen. Myöhäisempiä havaintoja ei meillä Itä-Lapista ole tiedossamme.

Tuoreempia
havaintoja on Ylitornion Aavasaksalta talvikaudelta 1978/79 (aina kesäkuuhun
asti 3 yks.) ja Muoniossa nähtiin 8 yks. 8.6.1981. Välillä peltopyyt olivat
pitkään kateissa, mutta Ylitornion Kuivakankaalla havaittiin soidintava
peltopyy 11.6.2005. Kyseessä saattoi kuitenkin olla pelkkä harhailija.

Kemin
Lintuharrastajien Tiira-tietokannassa havaintoja peltopyystä on kaksi:
15.12.1962 Simon Simoniemessä ja 4.6.1967 Simon Laitakarissa. Lapin
Lintutieteellisen Yhdistyksen tietokannassa peltopyystä ei ole havaintoa.

*****

Teksti Veli Pohjonen ja Lennart Saari 19.9.2007, päivitys 24.1.2009.

Advertisements