Sepelrastas (Turdus torquatus), sen esiintyminen Suomen Lapissa ja havainnot Värriön luonnonpuistossa

Sepelrastas (Turdus torquatus) Kuva: Wikipedia Commons

LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Sepelrastaalla tunnetaan kolme alalajia. Nimialalaji torquatus pesii Irlannissa, Britanniassa, Luoteis-Ranskassa, Skandinavian vuoristossa ja Kuolan niemimaalla. Alalaji alpestris pesii Pohjois-Espanjasta Keski-Euroopan kautta Balkanille ja Vähä-Aasian länsiosiin, sekä Pohjois-Afrikassa. Alalaji amicorum pesii Keski- ja Itä-Turkissa, Kaukasuksella, Pohjois-Iranissa ja Turkmeniassa. Talvehtimisalueet ovat Välimeren maissa ja Persianlahden ympäristössä.

Sepelrastaan levinneisyysalue kattaa osia läntisestä palearktiksesta. Laji pesii Brittein saarilla, Fennoskandiassa ja Kuolan niemimaalla, Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa, Turkissa, Kaukasuksella ja Pohjois-Iranissa. Suomessa tätä alpiinista lajia tavataan pesivänä lähinnä vain Tunturi-Lapissa, Enontekiöllä ja Utsjoella, koivuvyöhykkeen yläosissa tai puurajan yläpuolella, satunnaisesti Metsä-Lapissakin (Atlas). Euroopassa sepelrastaita pesii 250,000–360,000 paria (36 maassa), johon on lisättävä Venäjän vaatimattomat 10–100 paria (EBCC). Suomessa pesii vain euro-kantojen rippeitä: 100–200 paria (MPL). Finnmarkin alueella sepelrastaan esiintyminen on epätasaista, mutta lajia tavataan sopivissa elinympäristöissä siellä täällä kautta koko läänin (Gjershaug ym. 1994). Kuolan niemimaalla Semenov-Tjan-Shanskij & Giljazov (1991) luonnehtivat lajia melko satunnaiseksi, Lapin luonnonsuojelualueella laji on tavattu kerran. T. Hietajärvi tapasi varoittelevan koiraan Njaukatunturilla elokuussa 1996.

Sepelrastaan Euroopan kannaksi arvioidaan 310,000 – 670,000 paria ja kannan oletetaan viime aikoina pysyneen vakaana. Alpeilla optimibiotoopissa tiheys voi jopa nousta 60 – 80 pariin neliökilometrillä, mutta normaalimpia tiheyksiä ovat 20 – 30 paria neliökilometrillä Jura-vuoristossa ja Ukrainassa. Avoimemmissa biotoopeissa Britanniassa tiheys vaihtelee rajoissa 1,3 – 8 paria neliökilometrillä. Paikoin on kuitenkin todettu taantumista, jolloin syitä on etsitty lisääntyneestä häirinnästä (esimerkiksi hiihtohissit), kilpailusta isompikokoisten sukulaislajien kanssa (räkätti-, musta- tai kulorastas), tai ilmastonmuutoksesta. Elinympäristömuutokset ovat kuitenkin todennäköisimpiä syitä, mutta Etelä-Euroopassa harjoitettava voimakas rastaitten metsästys saattaa myös vaikuttaa tilanteeseen. Myös katajikkojen häviäminen talvehtimisalueilla Etelä-Espanjassa ja Luoteis-Afrikassa on osaltaan voinut olla tähän vaikuttamassa.

Suomessa sepelrastas on varsin vähälukuinen. Parimääräksi arvioidaan ainoastaan 150 – 250 paria. Se pesii äärimmäisen tai erittäin harvalukuisena Enontekiön ja Utsjoen pohjoiskolkassa katajikkoisilla ja koivikkoisilla tunturinrinteillä, kalliopahdoilla ja jokikurujen lohkarekoissa tiheydellä 5 – 10 paria/atlasruutu. Satunnaisesti laji on pesinyt joillakin eteläisimmilläkin tuntureilla ja kerran laji on jopa saattanut pesiä Saaristomerellä. Myös kevätmuutolla sepelrastas on meillä vähälukuinen, syksyllä suorastaan harvinainen. Pohjanlahden rannikolla havaitaan keväällä 200 – 250 läpimuuttajaa ja maamme läpi muuttavaksi kannaksi arvioidaan 400 – 800 yksilöä. Meikäläiset linnut talvehtivat Välimeren maissa, joita kohti lähdetään lähinnä syyskuussa, mutta muutto voi jatkua lokakuun alkuun. Maahamme saavutaan huhtikuun puolestavälistä toukokuun puoleenväliin.

Birdlife -tietokannasta ja muista lähteistä johdetut kanta-arviot sepelrastaalle ovat:

ELINYMPÄRISTÖ. Elinympäristönä sepelrastaalle ovat vuoristoniityt jotka vuorottelevat havu- tai sekametsien kanssa, näitä metsiä ovat Keski-Euroopassa mm. kuusimetsät ja pyökkisekametsät. Laji voi pesiä myös metsänrajan yläpuolella, kuten Lapissa, jossa se esiintyy etupäässä tunturikoivuvyöhykkeen yläosissa tai sen yläpuolella olevassa tunturiylängöllä.

Luoteis-Afrikassa sepelrastas talvehtii etupäässä katajametsissä 1800 – 2200 metriä m.p.y. (vaihteluväli lähinnä 1200 – 2700 m), usein jokien tai lähteitten tuntumassa. Muuttoaikoina lajia tavataan Pohjois-Euroopassa merenpinnan korkeudelta 1200 metrin korkeuteen, Keski-Euroopassa 600 – 2000 metrin korkeudessa, Turkissa yleensä 1300 – 3000 metrissä.

Ravintona sepelrastaalla ovat selkärangattomat eläimet, siemenet ja hedelmät. Hyönteisravintoa ovat esimerkiksi kovakuoriaisten toukat, kärpäset ja niiden toukat, heinäsirkat, yökköset, päiväperhoset ja niiden toukat sekä pistiäiset (mm. muurahaiset). Muuta eläinravintoa ovat mm. hämähäkit, pienet kotilot, sisiliskot ja salamanterit. Syksyllä syödään mm. vadelman, kirsikan, orapihlajan, pihlajan, seljan, herukan, paatsaman, mistelin, mustikan, variksenmarjan, katajan, viiniköynnöksen ja oliivin marjoja ja hedelmiä. Keväällä ja kesällä on eläinravinto ensimmäisellä sijalla.

ESIINTYMISHISTORIA LAPISSA. Sepelrastas on esiintynyt Lapissa niin kauan kuin ornitologinen tietämyksemme ulottuu. Hyvin vanhoja tietoja löytyy sekä Utsjoelta että Inarista. Ainoa vuosisadanvaihteen havainto on Waseniuksen Sallasta vuonna 1900 saama munapesä, jonka sekä Finnilä että Merikallio mainitsevat. Itä-Lapin varmin havaintopaikka on ollut Pyhätunturin Isokuru. Havaintoja on viime vuosisadan puolivälistä lähtien: kevät 1953 (Salkio/PLV) ja koiras 28.–29.7.1955 (Alapulli/PLV). V. Salkion Pyhätunturin lintuluettelossa mainitaan sepelrastas muuttovieraaksi ja epävarma pesintä vuodelta 1954 (mahdollisesti sama kuin yllä; Merikallio (1958) mainitsee Salkion havainnon 23.7.1955).

NYKYESIINTYMINEN. Järjestelmällisemmin sepelrastaan esiintymistä on seurattu vasta 1970-luvulta, jolloin ensimmäisessä lintuatlaksessa havaintoruutuja oli Utsjoella 9, Enontekiöllä 8, sekä Kittilässä, Pelkosenniemellä että Inarissa kussakin yksi. Tämä kuva noudatteli perinteistä käsitystä lajin levinneisyydestä maassamme. Vuosina 1973 – 1982 todettiin pesintä varmuudella Kittilän Kumputunturilla, kuultiin varoitteleva lintu Kolarin Ylläksellä vuonna 1981 ja laulava siellä vuonna 1978. Toukokuussa laji oli säännöllinen etupäässä länsirajalla. Syksyltä oli vain kaksi havaintoa: 5.9.1979 Sodankylän Sattasella ja 17.8.1977 Pelkosenniemen Pyhätunturilla. Vuosijaksolta ilmoitettiin 17 keväistä yksilöä. Vuosina 1983 – 1989 keväthavaintoja tehtiin 18 yksilöstä. Vuonna 1987 laji pesi Pelkosenniemen Isokurussa ja kuultiin laulava lintu Sallan Kutuoivassa. Talvella 1984/85 laji tavattiin koiras yllättäen kahdessa paikassa Rovaniemellä: 25.12.1984 Valjaskoskella ja 20. – 23.3.1985 Koskenkylällä.

Vuosina 1990 – 1995 ilmoitettiin 22 havaintoa ja vuosina 1996 – 1999 39, joista valtaosa toukokuun alkupuolella. Näistä linnuista nähtiin peräti 23 vuonna 1996: suurin parvi oli Pellon Lampsinjärvellä 2.5. 5 yks. Vuonna 2000 ilmoitettiin 20 yksilöä alkaen 19.4., jolloin laji tavattiin Sodankylän Vuotsossa. Kesäkuussa laji tavattiin Enontekiön Saanalla, Sodankylän Myllykylässä ja Pelkosenniemen Pyhätunturin Isokurussa sekä Utsjoen Yläkönkäällä. Syksyllä laji tavattiin Pelkosenniemen Isokurussa 4.9.

Vuonna 2005 tavattiin huhti- toukokuussa 43 yksilöä, ensimmäiset Enontekiön Markkinassa 1.4. 4 yks. Viimeiset nähtiin UKK-puistossa 16.10. 3 yksilöä. Vuonna 2006 ilmoitettiin keväältä vain 5 yksilöä alkaen Kemijärven Luusuassa 26.4. Reviirejä ilmoitettiin 12: Enontekiöllä, Utsjoella ja Sallassa. Enimmillään todettiin kolme laulavaa Saanalla. Syksyisiä havaintoja ei ilmoitettu. Vuonna 2007 tavattiin ensimmäinen 13.4. Enontekiön Hetassa ja vuonna 2008 ensimmäinen havainto tehtiin 23.4.

Inarin Lapissa sepelrastas esiintyy säännöllisimmin Utsjoen länsiosissa, Nuvvksessa (pesälöytö vuonna 1990) ja Yläkönkäällä ”jokavuotisena”, Nuvvuksessa enimmillään kolme koirasta kerralla, Yläkönkäällä kaksi koirasta ja naaras. Säännöllisiä havaintopaikkoja ovat myös Kevo, josta 1960-luvulta alkaen on tietoja 2 – 3 parista. Inarissa tavattiin maastopoikue Lemmenjoella vuonna 1991. Muualta Inarista tehdyt viimeaikaiset havainnot koskevat muutolla levähtäneitä yksilöjä ja yhteensä tällaisiksi luokiteltuja yksilöitä tavattiin Inarin Lapissa vuosina 1985 – 1999 16. Kevätmuuttajiksi tulkitut yksilöt Inarin Lapissa on tavattu välillä 14.4. – 18.5., pesimäpaikoilla varhaisin havainto on tehty 12.5. ja viimeisin 6.8.

Kemi-Tornion alueella sepelrastas on harvalukuinen läpimuuttaja. Vuosina 1960 – 1993 havaittiin alueella 60 läpimuuttavaa, joista kolmea lukuun ottamatta kaikki havainnot ovat keväältä. Keskimääräinen saapumisaika oli 2.5. ja vaihteluväli 23.4. – 10.5. Viimeisin on nähty keväällä 29.5. Syksyllä laji on vain tavattu kerran: 12.10.1984 ja talvella kerran: 3. – 31.12.1983 naaraspukuinen lintu Simossa. Laji on kuitenkin saattanut pesiä Ylitornion Aavasaksalla vuonna 1856.

Kuusamossa sepelrastas on varsin harvinainen, luultavasti kuitenkin jokavuotinen, vaikkei havaintoja joka vuosi ilmoitetakaan. Saapumishavaintoja on jaksolla 1976 – 1995 vain seitsemältä vuodelta aikaväliltä 25.4 – 8.5. Kuusamossa laji on kuitenkin ammuttu 28.11.1910 ja 23.7.1955 havaittiin hätäilevä sepelrastas Juumassa. Eteläinen pesintä on yhdistetty poikkeuksellisen kylmiin keväisiin. Pudasjärven Iso-Syötteellä sepelrastas on pesinyt useana vuotena 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussa.

Itä-Lapin säännöllisin esiintymispaikka on Pyhätunturin Isokuru, jossa tuoreita havaintoja on tehty seuraavasti: 17.8.1977 ja laulava 21.5.1978 (Jokimäki & Punnonen 1985), 28.4.1983 naaras (H. Karhu/Kokko 7:41), 1987 pesintä (P. Piisilä/Jokimäki 1992), 1993 (varoitteleva lintu, P. Kalinainen) ja 1994 (mahdollinen pesintä T. Vartiainen). Pesimäaikainen sepelrastas on tavattu lisäksi Sallan Kuotuoivalla (4.7.1987 laulava lintu; P. Piisillä/Jokimäki 1992). Muuttoaikaisia havaintoja on lisäksi Kemijärven Halosenrannasta 1.–2.5.1982 koiras (V. Hamara/Kokko 6:16) ja Savukosken Värriön kylästä koiras toukokuussa 1994 (P. Paarman). Itä-Lapissa pesivä kanta lienee siis hyvinä vuosina noin viiden parin suuruusluokkaa, ja kanta saattaa olla lievässä kasvussa.

Yllä oleva faunistinen aineisto viittaa kannan kasvuun, mutta se voi olla näennäistä ja johtua tehostuneesta havainnoinnista. Kanta ei kuitenkaan tunnu ainakaan merkittävästi taantuneen.

HAVAINNOT VÄRRIÖN LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA. Värriön luonnonpuistossa on pesälöytö Värriötunturin Syväkurulta vuodelta 1981, ja vuonna 1995 tavattiin maastopoikue Saukurulla ja ilmeisesti toinen varotteleva pari lähistöllä. Luonnonpuistosta ja sen lähiympäristöstä on sepelrastashavaintoja yhdeksältä vuodelta ajanjaksolla 1968 – 1997; useimmiten juuri Syväkurulla ja Saukurulla. Viimeksi sepelrastas on havaittu Saukurulla 23.5.2008.

Värriön luonnonpuistossa sepelrastas on satunnainen pesijä (pesähavainto 1981, Pulliainen ym. 1981). Lajista on havainnot tämän lisäksi kahdeksalta vuodelta: Värriötunturilla kesäkuun puolessavälissä 1970 kolme yksilöä, naaras 23.–26.5.1972 Värriötunturilla, 11.5.1979 yksi Värriötunturin Syväkurulla, 18.5.1990 koiras Syväkurulla, 21.5.1990 koiras Saukurulla, 17.6.–9.7.1992 varoitteleva koiras Saukurulla ja 13.6.1993 koiras Saukurulla, 1.6.1995 varoitteleva koiras Saukurulla, jossa 2 maastopoikasta 3.7. ja tästä muutama sata metriä laulava lintu ja varoittelua samana päivänä (toinen pari ?), sekä 2.5.1996 koiras Lattuna-aavalla. Värriön luonnonpuiston kanta lienee siten vuosittain 0–2 paria.

PESINTÄ. Värriötunturin Syväkurusta löytyi pesä 4.6.1981 25 metrin korkeudelta kurun pohjalta. Löytöhetkellä pesässä oli viisi munaa. Pesä ryöstettiin 7.–8.6. välisenä aikana (ks. tarkemmin Pulliainen ym. 1981).

MUUTTO. Brittein saarten ja Pohjois-Euroopan sepelrastaat talvehtiva Etelä-Espanjassa ja Luoteis-Afrikassa. Päämuuttokausi on syyskuu, ja Afrikkaan saavutaan lokakuun puolestavälistä lähtien, mutta varsinkin marraskuussa. Afrikasta lähdetään maalis- huhtikuussa. Saapumisajat Itä-Lappiin olivat 28.4. – 1.6. välisenä aikana, mediaanina 18.5. Saapumispäivät ovat tiedossa yhdeksältä keväältä. Saapuminen tapahtui välillä 28.4.(1983)–1.6.(1995), mediaani 18.5.

VIITTEET:

del Hoyo, J., Elliot, A. & Christie, D. (eds) 2005: Handbook of the Birds of the World. Vol. 10.

Pulliainen, E., Eskonen, H. & Hietajärvi, T. 1981: Note on the breeding of the Ring Ouzel Turdus torquatus in Finnish Lapland. – Ornis Fennica 58: 175–176.

*****

Teksti Veli Pohjonen ja Lennart Saari 28.3.2009, päivitys xx.x. 2009.