Ruosterastas (Trudus naumanni) ja sen havainnot Suomen Lapissa

RUOSTERASTAS (Turdus naumanni , engl. Dusky thrush) jaetaan kahteen alalajiin, jotka toisinaan luetaan myös eri lajeiksi. Alalajit ovat eteläisempi T. naumanni naumanni, jota tavataan Keski-Siperian eteläosissa Jeniseijoen keskijuoksulta Lenajoen ylä- ja keskijuoksulle ja pohjoisempi T. naumanni eunomus (myös ruostesiipirastaaksi kutsuttu), joka pesii Keski-Siperian pohjoisosissa ja Kaakkois-Siperiassa Jeniseijoen keskijuoksulta Kamtjatkalle. Alalaji naumanni talvehtii Venäjän kaakkoisimmasta kulmasta Etelä-Kiinaan ja Japaniin, eunomus Koillis-Intiasta Japaniin. Meillä tavatut linnut ovat olleet pohjoista eunomus-alalajia. Se on pituudeltaan 24 cm ja painoltaan 80 g. Koiraan siivet ovat ruosteenruskeat, naaraan selvästi tummemmat. Sillä on selvä silmäkulmanjuova punakylkirastaan tapaan, rinta ja kyljet ovat mustahkot ja suomukuvioidut.

 

Ruosterastas muistuttaa sekä räkättirastasta että punakylkirastasta.
Ruosteen värinen siipi on tunnusomainen. Kuva Wikipedia Commons

ESIINTYMINEN JA RUNSAUS. Ruosterastaan esiintyminen tunnetaan heikohkosti. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN ) kirjaa sen kuitenkin pesivän alkuperäisesti 17 maassa: Bangladesh, Bhutan, Etelä-Korea, Hong Kong, Intia, Japani, Kanada, Kiina, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Taiwan, Thaimaa, Venäjä, Viet Nam. Alueellisesti ruosterastaan levinneisyys on siis laaja (yli 10 milj. km2), ja kannan arvoidaan säilyvän vakiona. 

Ruosterastas on muuttolintu, joka saapuu suurissa parvissa Japaniin syyskuun lopulta alkaen. Japanissa se on ollut suosittu riistalintu, jossa sitä pyydettiin vuoteen 1947 asti jopa 5 milj. yksilöä vuosittain. Kiinassa se on paikoin yleisin talvehtiva rastas ja siellä sitä edelleen metsästetään.

Ruosterastaan kannasta ei ole julkaistu määräarvioita, mutta metsästystilastojen perusteella sen voi arvioida olevan maapallolla vähintään 10 miljoonan yksilön luokkaa. 


ELINYMPÄRISTÖ. Ruosterastas (alalaji eunomus) pesii tundran rajoilla pensaikoissa ja joenvarsipajukoissa. Talvehtimisalueet ovat yleensä vuorten pensasvyöhykkeellä, ruohikoissa, harvoissa metsissä sekä myös esikaupunkialueilla. Vuoristoissa sitä tavataan aina 3000 metrin korkeuteen. Ruosterastaan ravintoa ovat kovakuoriaiset, heinäsirkat, hyönteistoukat ja siemenet. Talvella se syö marjoja ja siemeniä, mm. katajan ja saarnin, mutta myös kovakuoriaisia, muurahaisia, kastematoja ja hämähäkkejä.


HAVAINNOT SUOMESSA JA LAPISSA. Suomessa ruosterastas on tavattu yhdeksän kertaa, vuosina 1980, 1983, 1994, 2004, 2005 (2) ja 2006. Kolme havaintoa on keväältä aikavälillä 17.4. – 17.5. ja syksyltä kuusi aikavälillä 23.10. – 15.1.

Lapissa laji on tavattu kahdesti: 17.5.1983 laulava koiras Kolarin Teuravuomassa (A. Kaikusalo) ja 15. – 17.11.2004 nuori lintu Enontekiön Hetassa (P. Aalto).

Ruosterastas, etenkin sen pohjoinen alalaji Turdus naumanni eunomus, on itäinen muuttolintu, joka harhautunee meille jatkossakin. Lajin tuntomerkit kannattaa pitää syksyisin mielessä Värriön luonnonpuistossakin, kun alueen yli on muutenkin rastaiden, etenkin räkättirastaan muuttoa.


VIITTEET:

BirdLife International 2008. Turdus naumanni. In: IUCN 2008. 2008 IUCN Red List of Threatened Species. <www.iucnredlist.org>. Downloaded on 02 April 2009.

del Hoyo, J., Elliot, A. & Christie, D. (eds) 2005: Handbook of the Birds of the World. Vol. 11.
*****

Teksti: Veli Pohjonen ja Lennart Saari 30.3.2004, päivitetty 2.4.2009

Mainokset