Luhtakana (Rallus aquaticus) ja sen havainnot Suomen Lapissa

LUHTAKANA (Rallus aquaticus, engl. Water rail ) on keskikokoinen rantakana, jonka ruumiin pituus on 27 cm, ja paino koiraalla keskimäärin 128 g, naaraalla vastaavasti 102 g. Lintua pääsee harvoin näkemään, enimmät havainnot tehdään soivista linnuista. Rinnasta ja vatsan etupuolelta luhtakana on väritykseltään lyijynharmaa, nokka on keskimittainen ja kyljissä on tummalla pohjalla valkeita viiruja. Selän väritys on ruosteenruskea ja mustan kirjava; itse alaperä on valkoinen. Pyrstöntypäkkä on usein pystyssä.

 

Luhtakana (Rallus aquaticus)
Kuva: Wikipedia Commons

LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Luhtakana on levinnyt laajalle Euraasiassa Islannista Japaniin, joskin väliin jää joitakin levinneisyysaukkoja. Luhtakana pesii myös Pohjois-Afrikassa. Laji talvehtii Länsi-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.

Suomessa luhtakana pesii rehevillä merenlahdilla ja rehevillä järvillä. Kanta on vahvin etelärannikon tuntumassa, mutta säännöllisiä esiintymiä on Pohjois-Karjalaa ja Perämeren rannikkoa myöten. Valtaosa kannastamme pesii sisävesillä.

Suomen ensimmäinen luhtakanahavainto tehtiin vuonna 1844 Helsingissä, toinen havainto tehtiin vasta vuonna 1910 Mietoisissa. Tämän jälkeen lajia tavattiin 1930-luvun loppuun mennessä vain 14 kertaa ja vasta vuodesta 1947 lähtien havaintomäärät kasvoivat huomattavasti. Ensimmäiset pesälöydöt maastamme ovat vuodelta 1950. Sittemmin laji on selvästi runsastunut. Viimeisimmän kannanarvion mukaan maassamme pesii noin 400 – 800 paria, talvikannan ollessa noin 0 – 20 yksilöä (Koskimies 2005).
Birdlife -tietokannasta ja muista lähteistä johdetut kanta-arviot luhtakanalle ovat:

 

 Koko maapallon kanta  1.4 milj. yksilöä
 Euroopan pesimäkanta  250,000 paria
 Euroopan talvikanta  20,000 yksilöä
 Suomen pesimäkanta  600 paria
 Suomen talvikanta  10 yksilöä
 Lapin pesimäkanta  0 paria
 Lapin talvikanta  0 yksilöä
 Värriön pesimäkanta  0 paria
 Värriön talvikanta  0 yksilöä

 

ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO. Luhtakana esiintyy lähes missä tahansa tiheässä rantakasvillisuudessa, joko järvissä tai hiljaa virtaavissa joissa. Yleensä laji tarvitsee liejupohjaista maata ravinnon ottoonsa. Sopivaa elinympäristöä voi löytyä laikkuina muun kasvillisuuden keskellä. Laji pesii meillä yleensä järviruokokasvustoissa, muualla myös muissa vastaavissa elinympäristöissä.

Talvella ja muuttomatkoilla elinympäristövalikoima on laajempi: ojia, sorakuoppia, tulva-alueita, tunkioita ja pihoja. Islannissa laji talvehtii soistuneilla seuduilla lähellä lämpimiä lähteitä. Laji on herkkä jäätymiselle ja laajoille tulville. Luhtakana esiintyy pääasiassa alavilla mailla, mutta voi esiintyä vuoristossa jopa 2000 metrin korkeudelle saakka.

Ravinto on lähinnä peräisin eläinkunnasta: mm. matoja, äyriäisiä, hämähäkkejä, ja monia kuivan maan tai vesien hyönteisiä. Luhtakana voi myös syödä monipuolista kasviravintoa. Laji voi kiipeillä kasveilla päästääkseen marjoihin käsiksi ja se voi myös lentää omenapuihin syömään hedelmiä.


ESIINTYMISHISTORIA LAPISSA.
Lapin alueella luhtakana havaittiin ensimmäisen kerran 7.11.1979 Pellon Kirkonkylässä. Sen jälkeen se on tavattu viisi kertaa: Enontekiön Hetassa 10.11.2001; Simon Viantiellä 6.7.2002; Ylitornion Portimonjärvellä 10.4.2005 ja Kolarin Ruonajärvellä 8.5.2005 ja Kemin Rytikarissa 14.4.2006.


VIITTEET:

BirdLife International 2008. Rallus aquaticus. In: IUCN 2008. 2008 IUCN Red List of Threatened Species. <www.iucnredlist.org>. Downloaded on 09 April 2009.
******

Teksti: Veli Pohjonen ja Lennart Saari 18.3.2008, päivitys 10.4.2009.

Mainokset