Mustakaularastas (Turdus atrogularis) ja sen havainnot Lapissa

MUSTAKAULARASTAS (Turdus atrogularis , engl. Black-throated thrush ) esiintyy kahtena hyvin erinäköisenä alalajina: mustakaularastaana (Turdus ruficollis atrocularis) ja punakaularastaana (Turdus ruficollis ruficollis), mutta esimerkiksi HBW (del Hoyo ym. 2005) lukee nämä muodot omiksi lajeikseen: Turdus atrocularis (mustakaularastas, Black-throated thrush) ja Turdus ruficollis (punakaularastas, Red-throated thrush). Mustakaulaisen muodon aikuisen koiraan tuntee mustasta kaulasta ja kurkusta, vatsa on valkea ja selkä lyijynharmaa. Naaraan ja nuoren linnun rinnassa on musta, suomukuvioinen poikkivyö. Ruumiin pituus on 26 cm ja paino 80 g.

 

Mustakaularastas (Turdus atrogularis)
kuva: Wikipedia Commons

LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Mustakaularastas pesii Euroopassa Uralin rinteiltän itään Siperian luoteisosiin ja Mongoliaan; punakaularastas Keski-Siperian eteläosissa ja Mongoliassa. Mustakaularastas talvehtii Lounais- ja Etelä-Aasiassa, punakaularastas Intian koillisosista. Molemmat alalajit ovat muuttolintuja tai osittaismuuttajia (vain mustakaularastas).

Euroopan puoleisen pesimäkannan koko on 50,000 – 55,000 paria. Siperian puolella laji on paikoin runsaslukuisin rastas, mm. Altain alueella. Talvisin laji on runsas Pakistanissa.

Meillä Suomessa alalajeista on havaittu ainoastaan mustakaulainen muoto. Tyypillisimmin mustakaularastaan näkee meillä talvikautena. Vuoden 2007 loppuun mennessä maassamme on hyväksytty 30 havaintoa (näistä yksi päällekkäinen havainto) ja ennen RK:aa havaintoja tunnetaan neljä vanhaa, tarkistamatonta havaintoa. Täten maassamme on tavattu 33 eri yksilöä vuoden 2007 loppuun mennessä, vuodesta 1871 alkaen. Eniten lintuja on tavattu vuonna 2007 (4), kolme vuosittaista yksilöä on tavattu vuosina 1988, 1991, 2002 ja 2003 (viimeksimainittuina vuosina sama yksilö on tavattu kumpanakin). Havainnot tuntuvat viime vuosina yleistyneen ehkä enemmän kuin mitä havainnoinnin tehostuminen edellyttää: 1870-luku (1), 1950-luku (1), 1960-luku (2), 1970-luku (4), 1980-luku (8), 1990-luku (7) ja 2000-luku vuoteen 2007 asti (13).

 

 

Birdlife -tietokannasta ja muista lähteistä johdetut kanta-arviot mustakaularastaalle ovat: 

 Koko maapallon kanta  0.7 milj. yksilöä
 Euroopan pesimäkanta  13,000 paria
 Euroopan talvikanta  ??? yksilöä
 Suomen pesimäkanta  0 paria
 Suomen talvikanta  0 yksilöä
 Lapin pesimäkanta  0 paria
 Lapin talvikanta  0 yksilöä
 Värriön pesimäkanta  0 paria
 Värriön talvikanta  0 yksilöä

ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO. Mustakaularastaan elinympäristöä ovat puhtaat havumetsät jokien varsilla, harvat karut kankaat, kuusimetsiköt, puoliavoimet pajutiheiköt, koivikot ja haavikot. Laji voi esiintyä vuoristoissa pesivänä aina 2200 metriin asti, talvehtivana 4200 metriin. Talvisin laji suosii metsänreunoja, peltoja, puutarhoja, laitumia tai viljelyksiä.

Ravinto koostuu kesäkautena hyönteisistä ja muista selkärangattomista eläimistä: heinäsirkoista, kovakuoriaisista, toukista, kastemadoista ja kotiloista. Talviravinto koostuu etupäässä marjoista, esimerkiksi katajan ja tyrnin. Laji ruokailee maassa tai pensaissa, talvella mm. alppiruusussa. Mustakaularastas on hyvin sosiaalinen ja esiintyy pesimäajan ulkopuolella suurissa parvissa.
ESIINTYMISTORIA LAPISSA. Lapista tunnetaan ainoastaan yksi, rariteettikomiteankin hyväksymä mustakaularastaan havainto: noin 25.11.2002 – 12.3. 2003 Ranuan kirkonkylällä esiintyi todennäköinen nuori naaras (P. Aalto). Kuusamosta on komiteoille alistamaton havainto: 18.5.1961 laulava koiras kirkonkylässä (E.S. Nyholm & P. Koivunen/Seppänen 1999).
MUUTTO. Mustakaularastas on muuttolintu tai osittaismuuttaja: talvinen runsaus riippuu sääoloista ja ravinnon saatavuudesta. Syysmuuttokausi kestää elokuun puolestavälistä lokakuuhun. Intiassa kevätmuutto osuu huhtikuulle, Venäjällä huhtikuun lopulta toukokuulle. Mustakaularastas harhautuu eri puolille Eurooppaa, Israeliin, Japaniin ja Thaimaahan.
VIITTEET:

BirdLife International 2008. Turdus ruficollis. In: IUCN 2008. 2008 IUCN Red List of Threatened Species. <www.iucnredlist.org>. Downloaded on 09 April 2009. 

del Hoyo, J., Elliot, A. & Christie, D. (eds) 2005: Handbook of the Birds of the World. Vol. 11
 
*****

Teksti Lennart Saari ja Veli Pohjonen 8.4.2009, päivitys 9.4.2009

Advertisements