RUISRÄÄKKÄ (Crex crex, engl. Corn crake) on piiloutuva laji ja se nähdään harvoin. Sen sijaan soidinaikana lajin kuulee hyvin. Ruisrääkkä on pienikokoinen rantakana, jonka siivillä on punaruskeaa väritystä, rinta on lyijynharmaa ja kupeilla on punaruskeaa ja valkoista viirutusta. Ruisrääkän ruumiin pituus on keskimäärin 29 cm ja siipien kärkiväli 48 cm. Loiras painaa keskimäärin noin 165 g, naaras145 g.
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Ruisrääkkä on palearktisen alueen lintu. Se pesii Brittein saarilta itään aina Luoteis-Kiinaan ja Keski-Siperiaan asti. Laji ei levinneisyydeltään ole kovin pohjoinen, pohjoisimmat vakituiset
 |
| Ruisrääkkä (Crex crex) Kuva Wikipedia Commons |
esiintymisalueet ovat Keski-Norjan korkeudella. Ruisrääkkä on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Zairesta ja Tansaniasta Etelä-Afrikkaan.
Ruisrääkkä kuuluu niihin hyvin harvoihin yleismaailmallisesti uhanalaisiin lajeihin, jotka myös esiintyvät Suomessa. Lajia esiintyy suurimmassa osassa Eurooppaa, sekä Aasiassa Jeniseille ja Altaille asti. Lähes kaikissa Euroopan maissa laji on edelleenkin vähentynyt parin viime vuosikymmenen aikana (Tucker & Heath 1994). Euroopan kannaksi arvioidaan 87,000–97,000 paria, johon on lisättävä Venäjän 10,000–100,000 paria. Ruisrääkkä pesii Euroopassa 31 maassa (EBCC). Suomen kannaksi arvioidaan 500–1000 paria (MPL). Ensimmäisen lintuatlaksen pohjoisin ruisrääkkähavainto tehtiin Hailuodossa.
Paikoin laji on vielä yleinen, mutta yleisesti ottaen kannankehitys on ollut taantuva, mm. Euroopassa, Venäjällä ja talvehtimisalueilla Afrikassa. Itse Afrikassa lajia ei toistaiseksi uhanne mitään. Maatalouden ”rakennemuutos” Venäjällä lienee ainakin aikansa suosinut sikäläisiä ruisrääkkäkantoja, josta mekin lienemme saaneet osuutemme.
Ruisrääkkä pesii meillä harvalukuisena pelloilla ja rantaniityillä Etelä- ja Keski-Suomessa. Kanta on vahvin maan kaakkoisosissa, mutta jyrkät vuotuiset vaihtelut vaikuttavat esiintymisen koko levinneisyysalueella. Kantamme taantui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä maatalouden koneellistumisen myötä. Se lienee ollut heikoimmillaan 1940-luvulla, mutta näyttää selvästi elpyneen 1950-luvun puolivälin jälkeen, sillä 1980-luvun puoliväliin mennessä maassamme havaittiin enimmillään 170 rääkkää vuodessa (PLV, Solonen 1985). Vuonna 2005 maamme kannaksi arvioitiin 3000 – 10,000 paria (Koskimies 2005).
Birdlife -tietokannasta ja muista lähteistä johdetut kanta-arviot ruisrääkälle ovat:
| Koko maapallon kanta | 6 milj. yksilöä |
| Euroopan pesimäkanta | 1.7 milj. paria |
| Euroopan talvikanta | ??? yksilöä |
| Suomen pesimäkanta | 6500 paria |
| Suomen talvikanta | 0 yksilöä |
| Lapin pesimäkanta | 0 paria |
| Lapin talvikanta | 0 yksilöä |
| Värriön pesimäkanta | 0 paria |
| Värriön talvikanta | 0 yksilöä |
ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO. Ruisrääkän elinympäristövaatimukset poikkeavat monen muun rantakanan vastaavista. Se on sekä kuivien että kosteiden niittyjen laji. Ruisrääkkä pesii myös muissa ruohikoissa mm. alpiinisilla niityillä, soiden reunoilla ja hakkuualueilla. Se kuitenkin karttaa hyvin soistuneita alueita, seisovaa vettä ja kivistä tai soraista maastoa. Lajin voi tavata vilja- ja perunapelloilla ainakin pesimäajan jälkeen. Talvisin ruisrääkkä viihtyy kuivissa ruohikoissa ja savanneilla. Muutolla lajin voi havaita vehnäpelloilla ja golfkentillä. Havaintoja on tehty merenpinnan tasolta aina 3000 metrin korkeudelle asti.
Ruisrääkän ravinnon muodostavat lähinnä selkärangattomat eläimet, mm. madot, nilviäiset, hämähäkit ja hyönteiset, varsinkin kovakuoriaiset. Myös pikkunisäkkäät, pienet linnut ja sammakot kuuluvat ravintovalikoimaan, kuten myös vihreät kasvinosat ja siemenet. Talvehtimisalueilla ravinto on samanlaista, mutta siihen kuuluu myös muurahaisia ja termiittejä.
HAVAINNOT LAPISSA. Ruisrääkkä on tavattu Lapin alueella ensimmäisen kerran jo 1800 luvulla. Laji tavattiin ainakin Simossa ja Tervolassa. 1930-luvulla laji todennäköisesti tavattiin Simossa ja 1994 loppuun mennessä laji oli tavattu Kemi-Tornion alueella lisäksi vuosina 1956, 1988, 1992, 1993 (2) ja 1994 (Rauhala 1994). PLV:n mukaan Weckman havaitsi lajin Sallan Kotalassa vuonna 1903. Uudempia havaintoja on seitsemän: Rovaniemi, Oikarinen 9. – 13.7.1990; Pello, Lempeä 2.9.1990; Rovaniemi, Vikajärvi 15.6 1993; Ranua, Pohjaslahti 18.6.1998; Rovaniemi, Lieve 28.10.1999; Pello, Turtola 25.–26.6.2000 ja Posio kesäkuussa 2000.
Kuusamossa laji on tavattu vuosina 1901, 1950, 1961, 1966 ja 1995 (2) (Seppänen 1999). Vuoden 2000 huippuesiintymän aikana tehtiin Kemi-Torniossa kahdeksan havaintoa ja Koillismaalla seitsemän.
VIITTEET:
del Hoyo ym. 1996
Koskimies 2005
PLV
Rauhala 1994
Saari ym. 1999
Solonen 19
Seppänen 1999
*****
Teksti Lennart Saari ja Veli Pohjonen 31.3.2008, päivitys 12.4.2009.
Veli Pohjonen 
