Virtavästäräkki (Motacilla cinerea), sen havainnot Suomen Lapissa ja Värriön luonnonpuistossa

VIRTAVÄSTÄRÄKKI (Motacilla cinerea, engl. Mountain wagtail, suom. ent. vuorivästäräkki) on väritykseltään ikäänkuin västäräkin ja keltavästäräkin välimuoto: päältä västäräkkimäisen harmaa ja alta keltavästäräkkimäisen keltainen. Erittäin pitkä pyrstö kiinnittää huomiota, samoin kuin linnun tapa heiluttaa västäräkkimäisesti pyrstöään. Erotuksena keltavästäräkistä virtavästäräkin alaperä on kaikissa puvuissa keltainen. Lajin äänet ovat melko västäräkkimäiset.
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Virtavästäräkin levinneisyys on Euraasiassa kaksijakoinen. Läntinen nimialalaji Motacilla c. cinerea pesii Luoteis-Afrikassa ja Länsi-Euroopassa kutakuinkin linjan Puola (Gdansk) – Iran lounaispuolella. Lisäksi tämä alalaji pesii Skandinavian eteläosissa. Toinen eurooppalaisista alalajeista (Motacilla c. melanope) pesii Uralin länsirinteiltä Amurjoelle Siperiassa ja kolmas alalaji (Motacilla cinerea robusta) pesii täältä itään Tyynelle valtamerelle asti. Madeiralla, Atsoreilla ja Kanarian saarilla on kullakin vielä oma alalajinsa.
Virtavästäräkki  on levittäytynyt 1850-luvulta lähtien Keski-Euroopan vuoristoista Pohjois-Saksan ja Koillis-Puolan tasangoille. Ensipesinnät todettiin Alankomaissa vuonna 1915, Tanskassa 1923, Ruotsissa 1916, Norja 1919 ja uusimmat valloitukset ovat olleet Suomi vuonna 1972,  Viro 1975 ja Latvia 1991 (Hagemeier & Blair 1997).
Virtavästäräkki on pesinyt Norjassa Varangin niemimaalla ja lajista on siellä tehty tukku muitakin havaintoja.  Kuolan niemimaalla laji on tavattu Hiipinässä vuonna 1931 ja Lapin luonnonsuojelualueella nähtiin ilmeinen poikue vuonna 1996.
Pohjois- ja Itä-Euroopan kannat ovat valtaosaksi muuttolintuja. Keski-Euroopan ja Pohjois-Atlantin rannikon kannat ovat osittaismuuttajia. Brittein saarilla, Belgiassa, Ranskassa, Iberian niemimaalla ja Välimeren maissa virtavästäräkki on pääsääntöisesti paikka- tai kiertolintu. Vuoristoissa pesivät linnut muuttavat talveksi alavemmille maille. Pesimisalueen ulkopuolella laji talvehtii Pohjois-Afrikassa, Itä-Afrikassa Malawiin asti, Lähi-Idässä sekä Pakistanista Kiinaan ja Uuteen Seelantiin.
Maailman kannaksi  IUCN arvioi 10 – 100 milj. yksilöä  (luultavasti varsin lähellä minimikannanarviota, ts. 5 milj. paria )  ja levinneisyysalueen laajuudeksi 18.6 milj. km2.  Euroopan minimikannaksi arvioidaan 740,000 paria, joista yksinomaan Romaniassa 340,000 paria.
ELINYMPÄRISTÖ. Virtavästäräkin optimibiotooppia ovat metsien reunustamat nopeasti virtaavat vedet, mutta metsänrajan yläpuolella kelpaavat yksittäiset puutkin. Hitaasti virtaavia jokia tai puuttomia jokivarsia laji karttaa. Koko joen pituus huomioden virtavästäräkkimäärät eivät yleensä ylitä 10 paria/10 km. jokea; parhaimmilla jokiosuuksilla tiheys saattaa kuitenkin ylittää 30 paria/10 km. Pienillä puroilla tiheys ei yleensä ylitä 5 paria/10 km. Laji pesii merenpinnan tasolta 2000 metriin m.p.y., joskus jopa 3000 metriin.
ESIINTYMINEN SUOMESSA. Suomen ensimmäinen virtavästäräkkihavainto tehtiin Signilskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla lokakuussa 1931. Pohjolan linnut-käsikirja mainitsi lajista 16 havaintoa 1960-luvun loppuun mennessä. Näistä neljä oli tehty Lapissa. SoloNen mainitsee teoksessaan Suomen linnusto, että laji olisi tavattu meillä 67 kertaa vuoden 1983 loppuun mennessä (itse saimme vastaavaksi luvuksi 84, joista RK:n hyväksymiä havaintoja oli 68), ja että ensipesintä olisi todettu Uudellamaalla vuonna 1967. Lajia on tavattu maassamme lähes vuosittain vuodesta 1955 ja 1970-luvun puolestavälistä lähtien pesinnät ovat olleet varsin säännöllisiä. Virtavästäräkkihavainnot kuuluivat RK:n tarkastettavien havaintojen joukkoon vuosina 1975 – 1993. Vuosilta 1984 – 1993 maassamme hyväksyttiin 74 havaintoa, mikä tekisi maamme kokonaissummaksi  158 havaintoa. Tämän jälkeen laji yleistyi niin paljon, että kaikkien havaintojen tarkistamisesta luovutiin.
Lintuatlaksissamme laji oli varsin vähälukuinen 1900-luvulla. Ensimmäisessä atlaksessa pesintä varmistettiin Karkkilassa 1976 – 1979 ja Mustasaaressa 1975. Toisessa atlaksessa pesälöydöt tehtiin Kuusamossa ja Paltamossa 1989. Molemmilla atlaskausilla laji tavattiin yhteensä 11 atlasruudussa (varmoja pesintöjä 4, todennäköisiä 3 ja mahdollisia 4). Vuosien 2006 –  2009 atlastilanne on huomattavasti parempi: havaintoruuutuja on 56 (varma 24, todennäköinen 4 ja mahdollinen 28; tilanne 29.9.2009).Virtavästäräkin 1980-luvun alun kannaksi arveltiin 5 – 10 paria, vuosikymmenen lopun 5 – 20 paria ja  1990-luvun lopun kannaksi 0 – 10 paria. Koskimies esitti puolestaan maamme kannaksi 15 – 30 paria  2000-luvun alkuvuosina. Karkeasti ottaen asuttujen atlasruutujen määrät vastaavat vuosittain pesivien parien määriä.  Vastaavilla kriteereillä nykykantamme lienee minimissään 50 paria, mutta saattaa lähestyä 100 paria varsinkin kun otetaan huomioon, että nykyisestä atlaksesta on vielä vuosi tekemättä eikä kattavuus ole vielä yhtä hyvä kuin kahdessa aikaisemmassa atlaksessa.
ESIINTYMISHISTORIA LAPISSA. Jo Pohjolan linnut-teoksessa todettiin virtavästäräkin olevan koko maan havaintomäärään nähden yllättävän runsas Lapissa, olihan neljä havaintoa 16:sta tehty siellä. Linnut havaittiin vuosina 1958 – 1960 Sodankylässä, Kittilässä ja Inarissa. Tuolloin esitettiin olettamus lintujen itäisestä alkuperästä. Rariteettikomitea on hyväksynyt havainnot Savukosken Tyyrojalta ja Sodankylän Vongoivanjoelta vuodelta 1975, Utsjoen Kevolta 1981, Rovaniemen Auttikönkäältä 1982, Kolarin Äkäslompolosta ja Savukosken Tyyrojalta 1983, Savukosken Jaurijokilaaksosta 1986, Pelkosenniemen Pyhätunturilta ja Inarin Lemmenjoelta 1988, Pyhätunturilta ja Sodankylän UKK-puistosta 1989, Auttikönkäällä jälleen 1990, Inarin Luttojoella 1991, Pyhätunturilla jälleen 1992 (pesi) ja Savukosken Värriöllä 1993.
Komitealle alistamattomia havaintoja on Savukosken Jaurijoella 1971 ja Sodankylän Vongoivalla 1982 nähdyt linnut sekä nykyisen Värriön luonnonpuiston havainnot vuosilta 1982 (2), 1983, 1989, 1992, 1993, ja raritteettikomitean ”tarkastuspakon”  jälkeen vuosina 1994 (2), 1995 ja 1996 (2). Värriön luonnonpuiston alueella linnut on tavattu Kuutsjärven – Kuntaskurun alueella (enimmillään 2 koirasta), Saun kurussa – Sauojalla  ja Syväkurussa; eli yhteensä neljällä eri reviirillä. Pelkosenniemen Pyhäkurussa laji pesi vuosina 1993 ja 1994 (4 poikasta), ja havaittiin jälleen vuosina 1996, 1998 ja 1999. Rykimäkurussa laji tavattiin 1994  (ks. Saari ym. 1998, Kokko). Sodankylän Luostolla virtavästäräkki havaittiin vuonna 1996 ja Vongoivanjoella 1997. Kittilässä havaittiin pari Pallasjärvellä vuonna 1998 ja Pallastunturilla vuonna 1999 sekä yksittäiset linnut Kolarin Yllästunturilla vuosina 1996 ja 1998.
Inarin Lapista on yllämainittujen lisäksi virtavästäräkkejä tavattu Utsjoella Vetsikossa 1987, Utsjoella 1991, Inarinjoella 1995,  Inarin  Kettukoskella 1996,  Utsjoella 1998 sekä pesintä Inarin Kiilopäällä 2000 (2 poikasta).  Mahdollinen virtavästäräkki tavattiin lisäksi Utsjoella 1989.  Inarin Lapista Karhu ja Osmonen tuntevat siten yhteensä 11 havaintoa.
Havaintomäärät alkoivat nousta reippaasti 2000-luvulla. Vuonna 2000 tehtiin havaintoja jo 12 paikassa, joista neljä pesintää  (yllämainitun Inarin pesinnän lisäksi Pallasjärvellä ja Pallastunturilla, sekä Savukosken Tyyrojalla). Muut havainnot olivat Pyhätunturilta, Muonion Kero-ojalta, Inarin Vätsäristä, Kolarin Varkaankurusta, Kittilän Kolmentunturinojalta, Inarin Saariselältä, Sodankylän Anterinmutkasta sekä syyshavainto Sodankylän kirkonkylältä. Pesimäkaudella 2000 erillisiä yksilöitä tavattiin 15 ja lentopoikasia yhdeksän, sekä syysmuutolla oleva nuori lintu. Vuonna 2005 on julkaistu havainnot huhtikuulta Ranualla ja toukokuulta Kittilän Lainiosta ja Värriön luonnonpuistosta. Kesäkuulta ilmoitettiin yhteensä kuusi lintua ja heinäkuulta kaksi. Syyskuussa havaittiin linnut Kolarin Äkäslompolossa ja Kittilän Lainiossa. Vuonna 2006 havaintoja tehtiin selvästi vähemmän: kesäkuussa Sallan Salmijoenkanjonissa ja kaksi kertaa Kolarin Äkäslompolossa, sekä syyskuussa Sodankylän Luostolla.
Tiira-lintutietopalvelu alkoi toimia kunnolla vasta vuonna 2007. Vuosien 2001 – 2004 faunistisia raportteja ei toistaiseksi ole julkaistu ja Tiirassa on vain joitakin hajahavaintoja:  vuonna 2002 tavattiin Kiilopäällä poikue ja laji tavattiin myös Kolarin Ylläksellä; vuonna 2003 laji nähtiin Auttikönkäällä ja vuonna 2004 Sallan Savinalammella. Vuonna 2007 havaintoja tehtiin 20, vuonna 2008 15 ja vuonna 2009 18. Näissä luvuissa ei ole päällekkäisyyksiä karsittu, mutta niitä tuntuu olevan melko vähän. Uusimmassa lintuatlaksessa Lapista oli 19 havaintoa (varmoja pesintöjä 3, todennäköisiä 3 ja mahdollisia 13, sekä lisäksi yksi epätodennäköinen). Atlaksessa on havaintoruutuja myös Enontekiöltä, mutta niitä ei ole yksilöity. Lapin minimikanta lienee siten 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ainakin 20 paria, mutta kanta on luultavasti tätä selvästi suurempi, mahdollisesti jopa 50 paria. Kanta on ollut vahvassa nousussa.
Lapin kuntien ensihavainnot on tehty seuraavasti:  Sodankylä 1958, Kittilä 1959, Inari 1960, Savukoski 1971, Utsjoki ja Salla 1981, Rovaniemi 1982, Kolari 1983, Pelkosenniemi 1988, Muonio 2000, Ranua 2005 sekä Posio että Kemijärvi 2007. Enontekiön ensihavainnon vuosiluku ei ole tiedossamme.
Kemin-Tornion alueella laji on harvinainen: lajista on vain kolme havaintoa Torniolla 1973, Ylitorniolla 1994 ja Kemissä 2007 (Rauhala 1994 ja Tiira-tietokanta). Kuusamossa laji on selvästi yleisempi, Seppänen luettelee yhdeksän havaintoa, joskin hän olettaa lajin olevan tätä yleisempi, koska sitä on vaikea havaita. Ensipesintä todettiin siellä jo vuonna 1972. Uusimmassa lintuatlaksessa Kuusamossa on todettu varma pesintä usealla ruudulla ja näyttää siltä, että maamme vahvin virtavästäräkkikeskittymä löytyy sieltä. Pohjoisimmassa Suomessa (Lappi, Kemi-Tornio ja Kuusamo) virtavästäräkki on selvästi itään painottunut lintu, mutta mielestämme ei kuitenkaan ole varmaa, ovatko linnut itäistä alkuperää ja siten mahdollisesti alalajia melanope.
HAVAINNOT VÄRRIÖN LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA.
PESINTÄ VÄRRIÖN LUONNONPUISTOSSA.
MUUTTO. Maassamme virtavästäräkki on muuttolintu, joka saapuu huhti- toukokuussa ja lähtee yleensä syyskuussa. Lapissa varhaisin havainto on tehty 4.4. 2005 Ranuan Penämössä ja myöhäisin 28.9.2005 Kolarin Äkäslompolossa. Kemin-Tornion alueelta myöhäisin havainto on tehty 9.10.1973 Torniossa.
VIITTEET:
von Haartman ym. 1963 – 1972
Hagemeier & Blair 1997
IUCN 2009
Karhu & Osmonen 2000
Koskimies 2005
Rauhala 1994
Saari ym. 1998
Seppänen 1999
Solonen 1985
Suomen lintuatlas 2006 – 2010
Tiira lintutietokanta
Väisänen ym. 1998
*****
Teksti Veli Pohjonen ja Lennart Saari 29.10.2009, päivitys 26.1.2010
Advertisements