PIKKURUOKKI (Alle alle, engl. Little auk or Dovekie, ruots. Alkekung) on ruokkilintujen heimon (Alcidae) pienikokoisin laji, suunnilleen kottaraisen kokoinen, pohjoisten merien lintu. Se on tavattu Lapissa runsaat 20 kertaa.
Levinneisyys ja runsaus. Pikkuruokki on sirkumpolaarinen laji, mutta sen pääesiintymät ovat Atlantin puolella. Talvisin pikkuruokki siirtyy etelämmäksi, Euroopan puolella Norjan rannikolle ja Brittein saarten pohjoisosaan, Atlantin länsiosassa etelämmäksi.
Kanta maapallolla ja Euroopassa. Pikkuruokki on oletettavasti arktisten merien runsaslukuisin ruokkilintu, mutta arviot sen kokonaimäärästä ovat verraten laveassa haarukassa. Pikkuruokin kannaksi koko maapallolla arvioidaan noin 24 miljoonaa yksilöä (vaihteluväli 16 – 36 milj.). joista eniten Grönlannin Thulen alueella (noin 20 milj.), ja Itä-Grönlannissa (1 miljoona yksilöä).
Euroopan pesimäkanta on vahvin Grönlannissa (10 – 40 milj. paria). Pohjois-Euroopassa pikkuruokkeja pesii eniten Huippuvuorilla, noin 2 miljoonaa paria (1 – 3 milj.). Lisäksi pikkuruokin merkittäviä pikkuruokin pesintäalueita ovat Frans Joosefin maa (250,000 paria) Novaja Zemlja (50,000 paria) ja Jan Mayenin matalikko (50,000 paria).
Birdlife- ja muista lähteistä johdetut kanta-arviot pikkuruokille ovat:
| Maapallon kanta | 190 milj. yksilöä |
| Euroopan pesimäkanta | 28 milj. paria |
| Euroopan talvikanta | 56 milj. yksilöä |
| Suomen pesimäkanta | 0 paria |
| Suomen talvikanta | 0 yksilöä |
| Lapin pesimäkanta | 0 paria |
| Lapin talvikanta | 0 yksilöä |
| Värriön pesimäkanta | 0 paria |
| Värriön talvikanta | 0 yksilöä |
Pikkuruokkeja oli havaittu Suomessa ennen rariteettikomitean perustamista noin 90 kertaa. Komitea on varmentanut havainnot vuosilta 1975 – 1999, jolloin pikkuruokki tavattiin maassamme 213 kertaa (sisältäen 6 havaintoa ennen vuotta 1975. Huippuvuosi oli 1998, jolloin tehtiin 62 havaintoa.
Havaintomäärät nousivat 1975 – 1999 niin paljon, että pikkuruokki poistettiin valtakunnallisesti varmennettavien lajien listalta vuoden 1999 lopussa. Tämän mukaan pikkuruokin voi tulkita kuuluvan vakinaisena Suomen linnustoon vuoden 2000 alusta, ei kuitenkaan pesivänä. Tämän jälkeen pikkuruokki on tavattu Suomessa aikaisempaa harvemmin, yleensä 1-5 kertaa vuodessa. Poikkeuksia ovat vuosi 2006 jolta ei ole yhtään havaintoa ja 2007 jolta on 21 havaintoa.
Elinympäristö ja ravinto. Pikkuruokki esiintyy arktisilla alueilla pesien suurissa yhdyskunnissa rannikon kalliojyrkänteillä. Talvella laji on etupäässä merellinen esiintyen usein ahtojäävyöhykkeen reunalla tai boreaalisessa vyöhykkeessä. Kesällä laji on Atlantin ruokeista pohjoisin, ja sen muuttomatkat voivat olla pitkiä. Pikkuruokin ravintoa ovat pääasiallisesti meren selkärangattomat.
Pikkuruokin häirintä on paikallista, vakavinta se on Luoteis-Grönlannissa. Uudet merelliset öljynporausyksiköt saattavat osoittautua vaarallisiksi lajille esimerkiksi Newfoundlandin alueella. Pikkuruokin kanta maapallolla on kuitenkin vakaa ja sen suojeluluokitus on elinvoimainen.
Havainnot Suomen Lapissa. Lapissa pikkuruokki on havaittu noin 30 kertaa vuodesta 1907 lähtien. Havainnot ajoittuvat loppusyksyyn ja alkutalveen. Koska laji on Atlantin ruokkilinnuista runsain ja pienikokoisin (helpoimmin tuulten heiteltävä) on luonnollista, että sitä on tavattu Lapissa (sisämaassa) eniten heimonsa lajeista.
Viimeksi pikkuruokki on havaittu Enontekiön Kilpisjärvellä 3.1.2009 (löytyi kuolleena talon pihalta).
Värriön luonnonpuistoon pikkuruokki ei ole harhautunut. Lähin havainto on Inarijärveltä 25.10.2007.
Viitteet:
del Hoyo, J., Elliott, A. & Sargatal, J. (toim.) 1996: Handbook of the Birds of the World. Lynx Edicions, Barcelona. Myös video.
Karhu & Osmonen
PLV – Haartman, L., Hildén, O., Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo, R. (toim.) 1963 – 1972. Pohjolan linnut värikuvin. Otava.
Solonen, T. 1985: Suomen linnusto. – Lintutieto, 280 s.
*****
Teksti: Lennart Saari ja Veli Pohjonen 16.12.2006, päivitys 6.5.2012
Veli Pohjonen 