Kurki, sen esiintyminen Lapissa ja Värriön luonnonpuistossa

KURKI . Kurki (Grus grus, engl. Common crane, ruots. trana) on ainoa lähes koko Euroopassa tavattava kurkilaji. Se on verraten yleinen myös Suomen Lapissa.

Kurki - Grus grus (Wikimedia commons)

Fig. 1: Kurki – Grus grus (Wikimedia commons)


LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Kurjen pesimäalue ulottuu Skandinaviasta ja Koillis-Euroopasta Kiinan keskiosiin ja Venäjän Kaukoitään, mutta myös Turkkiin, Kaukasukselle, Armeniaan ja mahdollisesti Azerbaijaniin. Lajin talvehtimisalueet ovat Ranskassa, Iberian niemimaalla, Luoteis- ja Koillis-Afrikassa, Lähi-idässä, Pakistanissa, Intiassa ja Kiinan etelä- ja itäosissa. Pohjoiskalotin alueella lajin levinneisyysraja on kutakuinkin yhtenevä metsänrajan kanssa.

Kurjen kannaksi koko maapallolla arvioidaan keskimäärin 370,000 yksilöä (Birdlife). Tosin vain Euroopan ja Länsi-Venäjän kantoja on järjestelmällisesti seurattu. Näillä yksilömäärällä laji on maailman 15 kurkilajista toiseksi runsain. Kurjen kanta on vakaa, ja koko maapallon mittakaavassa sen suojeluluokitus on elinvoimainen.

Euroopan pesimäkanta on 92,000 paria. Eniten kurkia pesii Venäjän Euroopan puoleisessa osassa (25,000 – 40,000 paria). Suomessa ja Ruotsissa niitä pesii molemmissa saman verran (15,000 – 20,000 paria). Pesimäkanta putosi ajanjaksolla 1970-1990, mutta on sen jälkeen elpynyt.

Birdlife- ja muista lähteistä johdetut kanta-arviot kurjelle ovat:

Maapallon kanta 370,000 yksilöä
Euroopan pesimäkanta 92,000 paria
Euroopan talvikanta 98,000 yksilöä
Suomen pesimäkanta 17,500 paria
Suomen talvikanta 0 yksilöä
Lapin pesimäkanta 5,000 paria
Lapin talvikanta 0 yksilöä
Värriön pesimäkanta ?? paria
Värriön talvikanta 0 yksilöä

Kurki on silti hävinnyt pesivänä useasta Länsi-Euroopan maasta: Englannista jo noin vuonna 1600, Italiasta noin 1880, Itävallasta noin 1885, Unkarista 1952 ja Kreikasta 1965. Kurjen nykykantoja pidetään vakaina, joskin Länsi-Euroopan kannat saattavat olla nousussa ja Itä-Euroopan kannat puolestaan laskussa.

Kurjen vaatimien kosteikko- ja suotyyppisten elinympäristöjen vähenemistä pidetään suurimpana syynä lajin alueittaiseen taantumiseen. Tosin Suomessa kurki on onnistunut hämmästyttävän hyvin säilyttämään tai jopa kohentamaan asemiaan suoluonnossa tapahtuneista muutoksista huolimatta.

Suomessa kurkia tavataan pesivänä koko metsäalueella. Vanhimmat parimääräarviot ovat Merikallion 8500 paria 1950-luvun lopulta. Vuonna 1983 tehdyn valtakunnallisen selvityksen perusteella Suomen pesimäkanta oli varovaisten arvioiden mukaan vähintään 3500 paria. 1990-luvun alun pesimäkannaksi arvioitiin 5000 paria, joiden lisäksi maassamme oleskeli joitakin tuhansia pesimättömiä yksilöitä, ”luppokurkia”.

Arto Miikkulaisen perusteellisten selvitysten mukaan kurkia on meillä kuitenkin paljon enemmän. Vuosien 1997 – 2000 arvioksi saatiin 19,000 paria, mikä koko maatamme ajatellen merkitsisi 5.6 paria/atlasruutu (100 km²).

Kurkimäärien lisäys on osaksi laskennallinen, sillä se johtunee ensisijaisesti parantuneista tutkimusmenetelmistä, mutta osittain kyseessä lienee myös kannan todellinen kasvu. Näiden lukujen perusteella arvio myös koko Länsi-Euroopan kannasta tuntuu liian pieneltä. Parhaimmillaan on maastamme muuttanut syksyllä noin 50,000 kurkea, mikä sopii hyvin yhteen uusimman kannan arvion kanssa, vaikkakin maamme läpi muuttaa ainakin osa Pohjois-Ruotsin kurjista.

Euroatlaksen mukaan kurjen levinneisyys Ruotsin Lapissa ei yllä aivan yhtä pohjoiseen kuin Suomessa, lisäksi laji puuttuu Ruotsissa etelämpänäkin tunturiseuduilta. Pohjois-Ruotsia luonnehtivat kuitenkin laajemmat ylänkömaat kuin Suomessa, ja näyttää siltä että metsänraja on Ruotsissakin levinneisyyden rajana.

Pohjois-Norjasta kurki puuttuu lähes kokonaan pesivänä; ainoastaan Paatsjoen varrella on hieman vahvempi kanta. Kurki asustaa Kuolan niemimaan eteläosissa, mutta esimerkiksi Venäjän Lapin luonnonpuistossa se on jo melko vähälukuinen.

ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO. Kurjet viihtyvät soilla ja rantaniityillä. Kurkien pesintä järvien ja merenlahtien ruovikoissa lisääntyy kuitenkin kaiken aikaa. Pesinnän jälkeen ja muuttoaikoina linnut vierailevat myös vilja- ja perunapelloilla.

ESIINTYMINEN LAPISSA. Suomessa kurki pesii metsänrajalle saakka. Lintuatlasten mukaan pohjoisimmat pesinnät on todettu metsänrajan tuntumassa Enontekiöllä ja Utsjoella. Inarin Lapissa laji esiintyy Karhun ja Osmosen mukaan harvakseltaan vielä Inarin pohjoisosien metsävyöhykkeen soilla, ja kurkia tavataan lähes vuosittain Utsjoella. Inarin Lapin pohjoisin pesälöytö on tehty Iijärven Vaijoenjängältä. Poikkeuksellisen suuri parvi, 30 kurkea tavattiin muuttolennossa etelän suuntaan Utsjoella 3.9.1983, mikä viittaa pesintään lähialueilla.

Lapissa, Kemin ja Sodankylän välisellä 200 km:n kaistalla (yhteiskoordinaattitasot 730 – 750) kurjen pesimäkannan tiheydeksi saatiin 8.5 paria/atlasruutu ja kokonaiskannaksi 4500 paria. Sodankylästä pohjoiseen tiheys oli 1.0 paria/atlasruutu, mikä puolestaan merkitsee noin 500 paria. Täten Lapissa pesisi suunnilleen saman verran kurkia, 5000 paria kuin aiemman arvion mukaan koko maamme kanta oli.

HAVAINNOT VÄRRIÖN LUONNONPUISTOSSA JA LÄHIALUEILLA. Värriön luonnonpuiston lintulajeihin kurki kuuluu, mutta se tavataan vain harvoin, enimmäkseen kevätmuutolla. Viimeksi kurki on tavattu puiston sisällä, maassa, Kuutsjärven rannalla 6.9.2009.

Laji on varsin harvalukuinen muuallakin Itä-Lapin ylänköseuduilla. Esimerkiksi Saariselän kohdalla on lintuatlaksen mukaan kurkityhjiö.

Arvio kurkikannasta vähäsoisella Kemijoen itäpuoleisella alueella, Värriötuntureilta Saariselälle on korkeintaan 10 paria. Urho Kekkosen kansallispuiston kokonaiskannaksi arvioitiin 28 – 39 paria. Sen sijaan Vuotoksen alueen kannaksi arvioitiin 27 paria/atlasruutu. Kurki tuntuukin olevan runsaimmillaan siellä, missä soiden osuus ylittää 50 prosenttia maa-alasta.

Pesintä. Pesintää Värriön luonnonpuistossa ei ole varmuudella todettu tutkimusaseman historian (vuodesta 1967) aikana.

Muutto. Kurjen pääasialliset muuttoreitit kulkevat Skandinaviasta ja Manner-Euroopan pohjoisosista Länsi-Euroopan kautta Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin ja Marokkoon. Koillis-Euroopan linnut muuttavat Keski-Euroopan ja Italian kautta Tunisiaan, Libyaan ja Algeriaan. Itä-Euroopan ja Länsi-Venäjän linnut taas muuttavat Balkanin kautta tai Mustanmeren yli tai sen ympäri Itä-Afrikkaan, Lähi-itään ja Vähä-Aasiaan. Näitäkin itäisemmät, Siperiassa pesivät kurjet talvehtivat alueella, joka ulottuu Irakista ja Iranista Kiinaan.

Vuosina 1967-2006 kurjet saapuivat Etelä-Lappiin 6.4 – 24.4. Itä-Lappiin kurjet saapuvat välillä 12.4.–6.5. Mediaanipäivä on 23.-24. huhtikuuta. Myöhäisimmät kurjet siellä on merkitty muistiin 21. lokakuuta. Etelä-Lapissa viimeiset kurjet on nähty 4.10. – 11.11. Myöhäisin, yksinäinen syyshavainto Lapista on kuitenkin Rovaniemeltä: kurjen nähtiin lentävän 25.11.1993 kaupungin ylitse lounaaseen.

*****

Teksti: Veli Pohjonen ja Lennart Saari 4.12.2006, päivitys 13.5.2012.

Mainokset