Pikkutrappi ja sen havainnot Suomen Lapissa

PIKKUTRAPPI(Tetrax tetrax, engl. Little bustard, ruots. småtrapp) on kurkilintujen lahkoon (Gruiformes), trappien heimoon (Otidae) kuuluva satunnaislaji, josta on Lapissa vain yksi, vanha havainto, vuodelta 1795.

Fig. 1: Pikkutrappi – Tetrax tetrax (Wikimedia commons)


LEVINNEISYYS JA RUNSAUS. Pikkutrapin luontainen levinneisyysalue on Marokosta ja Iberian niemimaalta Ranskaan, Sardiniaan, Kaakkois-Italiaan ja sieltä Ukrainaan, Luoteis-Venäjälle, Kazakstaniin, Kirgisiaan, luoteisimpaan Kiinaan ja pohjoisimpaan Iraniin. Laji on osittaismuuttaja, joka talvehtii Välimeren piirissä Turkin ja Kaukasuksen kautta Iraniin; satunnaisesti myös muualla Etelä-Aasiassa.

Lajin pesivä kanta ylittänee 200,000 yksilöä, josta yli puolet on Espanjassa. Merkittäviä populaatioita tavataan myös Portugalissa, Ranskassa, Italiassa, Venäjällä ja Kazakstanissa. Laji on vähentynyt suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan muun muassa Venäjällä. Ukrainasta se on lähes sukupuuttoon kuollut. Laji on hävinnyt monesta Länsi-Euroopan maasta. Kannan taantuminen johtuu etupäässä maatalouden tehostumisesta.

IUCN ja Birdlife – lähteistä arvioidut pikkutrapin kannat ovat:

Koko maapallon kanta 0.26 milj. yksilöä
Euroopan pesimäkanta 0.21 milj. yksilöä
Euroopan talvikanta 0.21 milj. yksilöä

ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO. Pikkutrapin elinympäristöä ovat arot ja aromaiset elinympäristöt kuten laitumet ja kesannot, joiden kasvillisuus on vähintään 20 senttimetrin korkuista.

ESIINTYMINEN LAPISSA. Suomesta tunnetaan 13 rariteettikomitean tarkistamaa ja hyväksymää havaintoa vuosilta 1977 – 2002 aikaväliltä 27.3. – 20.10. Vanhoja, tarkistamattomia havaintoja on kuudelta paikkakunnalta, joihin kuuluu myös ainoa havainto Lapista: Utsjoella vuonna 1795 ilmeisesti metsästyksen yhteydessä ammuttu lintu. Se on samalla Suomen ensimmäinen havainto pikkutrapista. Vaikka havainnoitsijoiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, pikkutrappi havaitaan harhailijanakin verraten harvoin. Se johtunee kannan voimakkaasta taantumisesta.

*****

Lähteet:

del Hoyo, J., Elliott, A. & Sargatal, J. (toim.) 1996: Handbook of the Birds of the World. Vol. 3. Hoatzin to Auks. – Lynx Edicions, Barcelona.

www.birdlife.fi – Lintuhavainnot / Rariteettikomitea / RK:n hyväksymät havainnot

*****

Teksti Lennart Saari ja Veli Pohjonen 1.12.2006, päivitys 30.9.2012.

Mainokset