Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi. Nautoja meillä on 900 000 kappaletta, vasikat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 80 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on puolestaan 150 000 päätä, vasat mukaan lukien, ja ne tuottavat teuraslihaa 10 miljoonaa kiloa.
Poroja on puolet enemmän, noin 300000 kappaletta, mutta ne tuottavat teuraslihaa vain runsaat kaksi miljoonaa kiloa vuodessa. Lammas ja hevonen ovat jääneet laiduneläiminä kauas taakse.
Metsälaidunnus huomaamatta takaisin
Hirvi toi 1900-luvulla metsälaidunnuksen takaisin. Sata vuotta sitten nautakarjakin laidunsi kesät lähes pelkästään metsissä, rannoilla tai ahoilla, ja vain poikkeustapauksissa pelloilla.
Hirven hoito perustuu yhteislaitumiin, hieman kehitysmaiden tapaan. Vaikka puun tuottajat ja metsästäjät kiistelevät ajoittain metsälaitumista, hirvi on tullut niille jäädäkseen. Siitä ovat yksimielisiä ne 100 000 kaikkiin ammattiryhmiin ja puolueisiin kuuluvaa hirvenpyytäjäämme, jotka korjaavat syksyisin perheelleen teuraslihaa, keskimäärin 100 kiloa kukin.
Hirven kesälaiduntamisen kasveja ovat metsän ruohot ja lehtipuiden vesat. Puista halutuimpia ovat koivut, haavat, pihlajat, pajut ja esimerkiksi lounaisrannikolla leviämistä yrittävä tammi.
Talvilaiduntaminen on pääosaksi nuorten mäntyjen latvaversoja ja sivuoksia. Niiden lisäksi hirvi riipii silmuja ja latvuksia havupuutaimikoiden seassa kasvavista, lumirajan ylittäneistä koivuista. Kuusta, ja siitäkin lähes pelkästään kuorta, hirvi syö vain aniharvoin.
Kuusi ja hirvi sopivat yhteen
Parhaiten hirven metsälaidunnus sopii kuusen uuteen biotalouteen. Se on 2000-luvulla yleistynyt menetelmä, missä kuusta voi viljellä kuusen perään.
Kun avohakkuussa korjaa sahalle menevien tukkien lisäksi myös energiaksi päätyvät kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Muokattuun ja myös muista hakkuutähteistä siivottuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet. Kantojen maata tervehdyttävä nosto mahdollistaa sen, että enää kuusta ei tarvitse vaihtaa väkipakolla koivuun joka toisella kasvatuskierrolla.
Hirvi saa laiduntaa kuusen sekaan nousevat koivut. Kuusen taimikonhoidon kustannukset alenevat.
Kuusen biotalous etenee vauhdilla. Sen näkee metsänviljelyn tilastoista. 1900-luvulla maassamme viljeltiin hehtaareissa eniten mäntyä, seuraavaksi kuusta ja melkoisesti myös koivua. Kuusi ohitti männyn istutuksessa 1993.
Kun mukaan lasketaan männyn kylvöalat, kuusen kokonaisviljely ohitti maassamme männyn vuonna 2005. Nyt kuusta viljellään hehtaareissa enemmän kuin muita puulajeja yhteensä.
Kantojen noston ja biotalouden ydinalueella Keski-Suomessa kehitys on selvin. Vuonna 2010 kuusen osuus oli siellä 72, männyn 25 ja koivun 3 prosenttia metsänviljelyn alasta. Kallioisessa Lounais-Suomessa mäntyä viljeltiin hieman enemmän, 36 prosenttia istutusalasta. Mutta kuusen valta oli sielläkin selvä, 61 prosenttia, ja koivun osuus mitätön, 3 prosenttia.
Männyn biotalouteen hirvi ei taimikonhoitajaksi käy. Metsänhoito ei ole vielä keksinyt riittävän yksinkertaista menetelmää, millä hirvi saataisin valikoimaan ruokansa niin että se söisi taimikoissa vain koivua ja välttelisi männyistä ainakin latvuksia.
Vallitsevan metsänhoidon opin mukaan raivaussahurin on katkottava männyn taimikoista kaikki lehtipuut, ja annettava metsikön kasvaa alkuvaiheessaan mahdollisimman puhtaana, monotonisena männikkönä. Silloin männyn versot ovat vahvoja, niiden fenolipitoisuus nousee, ne kitkeröityvät eivätkä enää kelpaa hirvelle. Jos männyn taimien seassa antaa kasvaa koivua, männyn versot jäävät hennommiksi, niissä on vähemmän fenoleita, ja ne maittavat hirvelle.
Puulajien kirjo kapenee
Hirvi parhaillaan kuusettaa Suomea, etelästä käsin. Samalla talousmetsiemme biodiversiteetti kapenee. Lisäksi puulajien kirjoa kurittaa männyn taimikoiden raivaussahuri, pitääkseen hirvet niistä pois.
Puun tuottajat ovat sopeutumassa kuusettumiseen, kun kuusen kysyntä ja hinta sekä tukkina että paperipuuna ovat parhaasta päästä. Koivutukin kantohinta puolestaan heikkenee vuosittain kuuseen verrattuna. Edes laadukkaan vanerikoivun kasvatukselle ei näytä olevan enää sijaa hirven, kuusen ja biotalouden kolminaisuudessa. Jatkossa koivua istutettaneen entistäkin vähemmin.
Muiden lehtipuiden menekki on taas niin heikko, että niillä ei ole edes listahintaa. Tuskin kukaan puun tuottaja istuttaa enää esimerkiksi haapaa myyntipuuksi.
Kuusettuminen ei näy vielä Pohjois-Suomessa samalla tavoin kuin etelämpänä. Kuusettuminen voi olla pohjoisessakin edessä, kun kuusi joka tapauksessa yleistyy ilmaston lämpenemisen myötä.
Kansallismaiseman suuri linja
Hirven aloittama ja biotalouden vauhdittama Suomen kuusettaminen kuuluu metsätaloutemme suuren linjan muutoksiin. Kansallismaisemassa saman luokan tekijöitä olivat 1800-luvulla kaskeaminen sekä tervanpoltto ja 1900-luvulla metsäojitus.
Mutta minkä metsiemme maisemassa tällä vuosisadalla menetämme, sen voitamme jokasyksyisen hirvisaaliin myötä perheiden luomuruokana.
Elonkehä. Näkökulma. 19.4.2012
Veli Pohjonen 