Puuenergialle leijonanosa

Vuonna 1998 saimme puusta jo 19 prosenttia koko Suomen energiasta. Puu selätti ydinvoiman (18 prosenttia), kivihiilen (11 prosenttia) ja maakaasun (11 prosenttia). Puun edellä on enää öljy, jonka osuus oli 28 prosenttia. Mistä puuenergian uudessa nousussa on kysymys?

Puun energiakäyttö tuli kansalliseksi tavoitteeksemme 1970-luvun öljykriisien jälkeen. Tuontiöljystä oli hankkiuduttava eroon.

Vielä vuonna 1970 puuenergian osuus koko energiantarpeestamme oli 24 prosenttia. Ennen öljykriisiä puun energiakäyttö putosi vuosi vuodelta, kun vaihdoimme halkoa ja pilkettä halpaan polttoöljyyn.

Teollisuus poltti järkähtämättä raskasta polttoöljyä ja kivihiiltä. Puuenergian osuus laski alle 15 prosentin.

Puuenergian ensimmäinen, laskeva jakso päättyi vuonna 1978. Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin esitti silloin eduskunnalle, että puun energiakäyttöä olisi harkittava uudelta pohjalta. Hänen perustelujaan olivat ulkomaan valuutan säästö, kotimaisen energian talous, työllisyys ja suometsien hoito.

Uusi linjaus alkoi vaikuttaa heti. Puun energiakäytön alamäki pysähtyi, ja vuonna 1979 käyttö kääntyi hienoiseen nousuun.

Metsäteollisuus huomasi ensimmäisenä puun energiakäytön edut. Sahat, sellu- ja paperitehtaat uusivat kattiloitaan koko 1980-luvun.
Maailmalla laskeva raskaan polttoöljyn ja kivihiilen hinta vaikutti kuitenkin niin, että selvää siirtymää puuenergiaan ei vielä tapahtunut. Pientaloissa polttoöljyn asema pysyi vahvana.

Vuonna 1992 tapahtui uusi käänne. Hitaan nousun jakso päättyi, ja puuenergia ampaisi nousuun. Tätä nopean nousun jaksoa on nyt jatkunut seitsemän vuotta.

Kun vuonna 1992 tuotimme puuenergiaa 45 terawattituntia (miljardia kilowattituntia), vuonna 1998 puuenergian tuotanto oli kasvanut yli puolitoistakertaiseksi, 70 terawattituntiin.

Puun viimeaikaisen nousun taustalla on kolme seikkaa. Metsäteollisuus toipui 1990-luvun alun laman jälkeen yllättävän nopeasti. Sekä sahat että paperitehtaat nostivat tuotantonsa lamaa edeltävälle tasolle ja sen ylikin. Samaa tahtia nousi teollisuuden oma puuenergian käyttö.

Toinen selitys on ympäristössä. Vuonna 1991 maahamme säädettiin hiilidioksidin päästövero, joka viestitti kaikelle kansalle, että öljyn ja kivihiilen käytön on vähennyttävä puhtaamman ympäristön vuoksi.

Myös kolmas selitys liittyy ympäristöön. Vuonna 1992 eduskunnassa äänestettiin perusvoimasta. Ikuista jätettä tuottava ydinenergia hylättiin lisäenergian lähteenä. Sen vaihtoehdoksi tulivat kotimaiset energialähteet puu ja turve sekä maakaasu. Perusvoimaäänestys sysäsi eritoten puuenergian nousuun.

1990-luku on jo näyttänyt, että maamme metsävaroissa on piilevää energiaa. Siitä on otettu käyttöön vasta murto-osa. Esimerkiksi kasvatusmetsissä ensimmäisen harvennuksen puu on vielä lähes koskematon energian lisäreservi. Se olisi otettava käyttöön metsänhoidon ja sahapuun tulevan kasvun hyväksi.

Puun energiakäytöllä on vuosikymmenen vaihtuessa hyvät näkymät. Lisäkäyttöä vauhdittavat metsänhoidon ja ympäristökysymysten paineet. Öljyn osuus energiakakussamme pienenee vääjäämättä samalla, kun puun osuus nousee. Jos kehitys jatkaa 1990-luvun rataa, ottaa puu noin vuonna 2005 energiataloudessa leijonanosan ja nousee tärkeimmäksi voimanlähteeksemme.

VELI POHJONEN

Taloussanomat. Artikkeli. 22.5.1999.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s