Puun hinta jäi kivihiilen jalkoihin

Energiapuuta on metsässä kasvava ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Jos männiköstä harventaa tyveltään 5–6 senttisiä soiroja, ne kelpaavat vain energiapuuksi. Jos männyn tyven läpimitta on kymmenen senttiä, sen saa myytyä paperipuuksi.

Paperipuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluu maksaa enemmän kuin energiapuusta. Vuoden 2008 alkupuolella tienvarteen asti korjatun paperipuun kauppahinta oli 35 euroa kuutiolta, kun energiapuusta lienee saanut Tilastokeskuksen havainnoinnin mukaan vain noin 25 euroa.

Hinnoissa on merkillinen ristiriita. Metsäntutkimuslaitos selvitti vuonna 2005, että kymmensenttisen paperipuun korjuu tienvarteen maksaa 20 euroa kuutiolta, mutta 5–6 senttisen energiapuun korjuu rutkasti enemmän, 50 euroa. Energiayhtiöt vievät kuitupuuta rahalla polttopuuksi.

Jos energiapuun korjuu maksaa yli kaksi kertaa enemmän kuin siitä myydessään saa, puuhastelussa ei ole järkeä. Toistaiseksi tappioista on selvitty tukiaisin. Valtio myöntää vuosittain energiapuulle niin paljon Kemeraa eli Kehittyvän metsätalouden rahoitustukea, että hintaero kuittaantuu.

Kehitystyön alkuvaiheessa, ja kun tuotanto on vielä vähäistä, tukiin on varaa ja niitä tarvitaan. Kun energiapuun käyttö lähivuosina kolminkertaistuu tai jopa viisinkertaistuu EU:n uusioenergian tavoitteiden myötä, tappiotukiin ei ole enää varaa. Energiapuun kasvatuksen, korjuun ja kaupan on hankittava itse oma katteensa.

Tukien vuoksi puun energiahinta kaupantekohetkellä on salamyhkäinen. Metsänhoitoyhdistykset noteeraavat verkkosivuillaan viikoittain tukki- ja kuitupuun. Puun energiahintaa ne eivät noteeraa. Hintaa ei löydä päivälehtien taloussivuilta, ei internetistä, eikä sitä tunne Metsäntutkimuslaitos.

Kivihiili noteerataan sen sijaan kansainvälisissä tavarapörsseissä. Vuoden 2005 alusta sen hintalaskentaan tuli lisä: hiilidioksidin päästömaksu. Sekin noteerataan päivittäin Euroopan tavarapörsseissä.

Voimalan hankintapäälliköllä on kaksi vaihtoehtoa. Hän voi ostaa pörssistä kivihiiltä ja sen kylkiäiseksi tarvittavan määrän hiilidioksidin päästöoikeuksia. Toinen vaihtoehto on ostaa energiapuuta, jolla ei ole päästömaksua.

Kivihiilen voimalan hankintapäällikkö ostaa maailmalta fob-hintaan eli lähtölaiturille lastattuna. Kun pienikokoista energiapuuta ei noteerata, hänen on verrattava kivihiilen hintaa kuitupuun hankintahintaan.

Ennen päästökauppaa kivihiili oli halpaa, 6 euroa megawattitunnilta. Paperipuun energiahinta oli yli kaksinkertainen, 13 euroa. Päästökauppa sysäsi kivihiilen hinnan ensin 9:ään ja vuoden 2005 kuluessa 15 euroon, eli kalliimmaksi kuin energiapuu.

Ensimmäisellä päästökauppakaudella, vuoden 2007 loppuun asti kivihiilen ja puun energiahinnat kehittyivät säännönmukaisesti. Molemmat nousivat, mutta kivihiili oli koko ajan puuta halvempaa. Kuitupuuta ei kannattanut viime vuonna (2007) polttaa.

Tämän vuoden (2008) alussa kivihiilen lähtöhinta maailmalla hypähti yli 40 prosenttia. Taustalla olivat Australian hiilikaivosalueiden tulvat ja samanaikainen Kiinan terästeollisuuden lisääntynyt kysyntä. Kun myös päästöoikeus kallistui, kivihiilen energiahinta alkoi kivuta puuta nopeammin. Toukokuussa kivihiili oli jo puuta kalliimpaa. Loppukesästä hintarako on ollut kymmenkunta prosenttia.

Vapaassa kilpailussa hintajousto aiheuttaa sen, että kivihiilen ja puun energiahinnat eivät voi enää erota paljon toisistaan. Kun kivihiili on puuta kalliimpaa, tämä lisää kilpailua kuitupuusta ja vetää senkin hintaa ylöspäin. Ellei näin käy, metsänkasvattaja alkaa myydä puutaan energiateollisuudelle, jolla on parempi puustamaksukyky.

Päästökauppa toimii siis vihdoinkin alkuperäisen tavoitteensa mukaisesti. Päästökaupanhan on määrä ohjata markkinavoimin energiatalouttamme fossiilienergiasta bioenergiaan. Juuri näin nyt tapahtuu.

Raskain vaihtoehto on lähellä: markkinat vetävät myös kuiduksi sopivan ensiharvennuspuun polttoon. Toistaiseksi energiapuun Kemera-tuki ja paperipuun nouseva hinta ovat varmistaneet, että näin ei ole käynyt. Nyt kuitenkin puun hinta uhkaa jäädä syvälle kivihiilen jalkoihin. Kemera-rahat eivät pitkään riitä tasoittamaan kuitu- ja polttopuun hintaeroa.

Huoli paperipuusta kasvaa entisestään, kun valtio tukee ensiharvennuspuuta myyntiveron vapautuksella. Markkinataloudessa tuella on taipumus pudottaa myytävän tuotteen hintaa. Paperipuusta tulee energiayhtiöille yhä halvempaa. Metsäteollisuus saa silloin pitää entistä lujemmin kiinni energiapitoisista kuitupuupinoistaan.

Veli Pohjonen

Talouselämä. Sivullinen. 22.8.2008

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s