Haketta halvemmalla

Tukki­ta­lou­desta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa.

Biotuo­te­tehdas jalostaa hakkeen sellun lisäksi vaatteiden kuiduksi, kappa­le­tu­los­tuksen raaka-aineeksi, bioetanoliksi, biodieseliksi ja muiksi uusiksi tuotteiksi.

Halvalla korjattava bioraaka-aine, lopulta hake, on biotalouden avainkysymys. Teollisuus huokailee hakkeen kallista hintaa. Metsistämme saatavan hakkeen riittävyyttä tuskin kukaan huokailee.

Metsähakkeen käsite tuli Suomeen vuonna 1956. Maahamme hankittiin Itävallasta ensimmäinen, Pöttinger-niminen hakkuri. Metsähake syrjäytti 60 vuotta sitten halot ja klapit kunnallisista lämpö­lai­tok­sista.

Hake­me­ne­telmän kehittäminen on jäänyt puolitiehen. Puu pitää edelleen kaataa hakkuriin runko kerrallaan, ja se maksaa. Halvemmalla hakkeen saisi tehtaalle, jos sen voisi puida viljan tavoin pysty­kas­vus­tosta.

ENSIMMÄISEN hakepuimurin keksi tervolalainen Kyösti Pallari vuonna 1972. Puimuri katkoi traktorin leveydeltä edestään ojitettujen suomaiden lyhyen kierron koivuja kanto­lä­pi­mi­tal­taan 15-20 senttiin asti, haketti ne ja puhalsi hakkeen traktorin takaosassa olevaan säkittäjään.

Pallari voitti aikoinaan koneellaan Sitran järjestämän biotalouden kilpailun. Hän esitteli kuusi­pyö­räisen Valmetin rungolle rakentamaansa hakepuimuria Suomessa viimeisen kerran syyskuussa 1979. Sen jälkeen hän myi järeän koneensa Ruotsiin.

Ruotsissa hakepuimurin kehittäminen ja keventäminen jatkuivat osana ener­gi­a­met­sien lyhyt­kier­to­kas­va­tusta. Tutkimusta veti suoma­lais­syn­tyinen professori Gustaf Sirén.

Hänen ryhmänsä oivalsi hakkeen tuotannon perussäännön: kasvata puuta tiheissä riveissä ja lyhyellä kiertoajalla niin, että voit korjata sen hakkeeksi jo 5-6 sentin kanto­lä­pi­mi­tassa.

Tällä menetelmällä puimurin koko ja hinta pienenevät. Hehtaaria ja vuotta kohti saadaan haketta entistä enemmän, ja hakkeen hinta putoaa.

SITTEN PALLARIN päivien Suomessa ei ole kehitetty, kokeiltu eikä tutkittu ainuttakaan hakepuimuria. Annoimme keksinnön luiskahtaa Ruotsiin. 2000-luvulla korjuu­kus­tan­nuk­sil­taan tehokkaimmat hakepuimurit on valmistettu Tanskassa.

Nyt uuden tyypin hake­pui­mu­reilla olisi käyttöä pohjoisilla turve­suon­poh­jilla. Niitä vapautuu 2010-luvulla turve­tuo­tan­nolta 2500 hehtaaria vuodessa. Kun polttoturpeen nosto saroilta on päättynyt, ja kun ne lannoitetaan sopivasti hakevoimalan tuhkalla, tiheä hieskoivun vesakko valtaa heti sarat. Niitä vesoja ei kannata yksin puin kerätä. Pystypuintia hakkeeksi tarvitaan.

Kasvava huoli riittävän halvalla korjatusta raaka-aineesta viestii, että metsäpuiden lyhyt­kier­to­vil­je­lyllä ja sen tuottamalla hakkeella olisi 2010-luvulla käyttöä. Onneksi naapurimme kaupal­lis­tivat Pallarin keksinnön. Hakepuinnin ajatus on helposti palau­tet­ta­vissa Suomeen, kun biotalous alkaa todella hamuta halpaa haketta.

Veli Pohjonen

Iijokiseutu. Kolumni. 16.3.2016

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s