Peltohakkeen viljelylle tuli tarve, ilmastotarve

Metsähakkeen käyttö energiaksi on noussut maassamme 1990-luvulta lähtien. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltettiin sähköksi ja lämmöksi.

Vuoden 2013 jälkeen metsähakkeen käyttö kääntyi kuitenkin odottamattomaan, hienoiseen laskuun. Näin kävi vaikka sekä kivihiilestä ja turpeesta luopumisesta on samalla puhuttu. Vuonna 2019 haketta paloi 8,2 miljoonaa kuutiota.

Metsähaketta lienee hivenen hyljeksitty kotimaassa. Huolestuttavampaa on kuitenkin Euroopan unionin piirissä syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana.

Syyskuussa 2019 eurooppalainen tutkijaryhmä arvioi, että keskipitkällä aikavälillä, vuosikymmenten aikaskaalassa, luonnonmetsät eivät ehdi kerryttää takaisin sitä hiilidioksidin määrää, mikä hake-energiaa tuottaessa vapautuu ilmakehään.

Tutkijaryhmä vaatii EU:ta luopumaan ajatuksesta, että metsäenergia olisi hiilineutraalia. Sen mukaan etenkin havupuun hake lisäisi lähivuosikymmeninä ilmakehän hiilidioksidia kivihiilen tavoin.

Suomalainen metsäväki ei tähän ajatteluun yhdy. Ajattelu saattaa kuitenkin tuoda EU:n rajoitteita metsähakkeen energiakäytölle. Ääritapauksessa metsähakkeelle voidaan ajaa samaa hiilidioksidin sakkoveroa mitä kivihiili jo maksaa.

Meidän tulee varautua esittämään EU:lle nykyistä monipuolisempi biohakkeen tuotanto. Tarvitsemme metsähakkeen lisäksi peltohaketta. Sitä voi tuottaa lehtipuiden lyhytkiertoviljelyllä.

Lyhyen kierron (3–5 vuotta) energiapaju kuuluu nopeasti uusiutuviin energialähteisiin. Peltohakkeen viljely kehitettiin 1980-luvulla Ruotsin peltomaille, jalostetuilla pajulajikkeilla. Pohjoismaat olivat silloin maatalouden ylituotannossa. Peltoa oli tarjolla. Vielä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seurakin järjesti Helsingin Viikissä seminaaritilaisuuden nimellä ”Miljoonan peltohehtaarin ongelma”.

Suomessa energiapajua kokeili perusteellisimmin Imatran Voima Oy (nykyinen Fortum) vuosina 1983–1993 Kopparnäsin tilallaan Inkoossa. Menetelmä ei meillä ehtinyt edetä käytäntöön.

Liittymisemme 1995 Euroopan unioniin muutti maatalouspolitiikan. 2020-luvulla EU:n uusiutuvan energian politiikka voi muuttaa taas tilanteen.

Meillä Ruotsia pohjoisempiin olosuhteisiin kehitettyä energiapajua voi istuttaa myös käytöstä poistuneille turvesoille. Vapolla on menetelmästä näyttöä eri puolilla Suomea.

Turvesoilla on energiapajulle maatalous- ja energiapolitiikkaan liittyvä lisäetu. EU:ssa on nimittäin toinenkin koulukunta. Se vastustaa bioenergian tuotantoa pelloilla silloin kun se kilpailee ruoan tuotannon, etenkin viljan kanssa. Pääosa turvesoitamme on vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Viljelypaju ei näillä alueilla kilpaile maasta ruoan tuotannon kanssa.

Peltohaketta viljelemällä saamme nopeasti uusiutuvaa energiaa. Jo ilmastosyistä menetelmää tulisi 2020-luvulla edistää. Peltohake vahvistaisi uusiutuvan energian valikoimaamme.

VELI POHJONEN

2 Replies to “Peltohakkeen viljelylle tuli tarve, ilmastotarve”

  1. Miten olisi tienvarsilla ja pellonlaidolla ja rannoilla kasvatettu paju.

    1. Tienvarsilla, pellonlaidoilla ja rannoilla viljelypajullakin on enempi maisema-arvo. Kun tavoite on tuottaa biomassaa ja samalla hiilen nieluvarastoja, pajua on viljeltävä ja kasvatettava hieman sokerijuurikkaan tapaan, voimaperäisesti tilan keskellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s