Bioenergia – Energiapuu – Kotimainen energia

Synteesi 15 vuoden kehityksestä

Kehitys

1.   Toinen energiakriisi, 1970-luvun loppupuolella, käynnisti maas­samme kotimaisen energian tuotannon ja käytön tutki­mus- ja kehi­tys­työn.  Kuluneen 15 vuoden kokemusten perusteella olemme oppineet metsäenergian potentiaalin, tuotannon ja käytön osalta mm. seuraa­vaa:

 *   Muiden metsävarojen tapaan energiapuuvaramme ovat edel­leen kas­vaneet, suhteel­lisesti jopa eniten.  Vuonna 1980 laskimme että metsäenergian vuotuinen, kestävästi ja teknisesti korjattavissa oleva potentiaali on 15 milj. m3/v.  1990-luvulla se on 20 milj. m3/v.  Se vastaa energian po­ten­tiaaliltaan noin 1,5 ydinvoima­lan (1000 MW) tehoa.

 *   Metsäntutkimus selvitti 1980-luvulla (mm. Kannus kes­keisenä tut­kimuspaikkana) metsäener­gian riittävyyden, alueel­lisen jakautu­misen, viljely- ja kasva­tus­menetelmät, korjuun tekniikan sekä metsäenergian tuotannon talouden.  Käytäntöä ajatellen metsä­energian tutkimus oli maassamme laajaa ja syvää.  Tutkimustulok­sia julkistettiin sadois­sa julkaisuissa.  1980-luvun tietouden voi edelleen soveltaa välittö­mästi käytäntöön.

 *   Energiapajun viljelyketju tut­kittiin yhteistyönä ruot­salaisen ja muun kan­sainvälisen tutkimuk­sen (Interna­tional Energy Agency) kanssa.  Energiapajun viljelyn biologinen optimialue on Etelä-Suomessa, nykyisen viljan­viljelyn ydinalueella.  Viljelyyn par­haiten soveltuvat lajikkeet tunnetaan; itse viljely voi alkaa lyhyellä varoajalla Ruotsissa selvitetyin menetelmin.

 *   Metsäenergian käytön tekniset sovellukset ovat kehitty­neet harppauksin.  Olemme edelleen maailman johtavia maita kattila­lai­tos­ten, mm. yhdistetyn sähkön ja lämmöntuo­tannon sovelluk­sissa.

Metsäenergian valtit 1990- ja 2000-luvulla

2.   Kansainvälinen energiajärjestelmä on kehittynyt öljy­kriisien jäl­keen siten, että metsäenergian käyttöä ei voi enää perustella raakaöljyn hinnan jatkuvalla nousulla.  Energia-alan keskeiseksi tekijäksi on tullut ympäristö, etenkin kaikkien fossiilisten polttoaineiden hallitsemat­tomat hiilidiok­sidin päästöt. 

3.   Energiapuulla on uudistuvana luonnonvarana ylivoimainen ympäris­töetu.  Se ei lisää ilmake­hän hiilidioksidin pi­toisuut­ta.  Puu on myös vähärikkinen poltto­aine.  Puun kil­pailuasema paranee sitä mukaa kun ympäristöveroja saate­taan voimaan (mm. hiili- ja rikkidioksidin päästömaksut).

4.   Energiapuulla on kiistaton työllisyysvaikutus.  Jos ener­giapuun hankinta ja käyttö toteutettaisiin esimerkik­si Virtain mallin mukaan (12 vuoden kokemus), ja jos ener­giapuu-varamme otet­taisiin käyttöön täysimittaisina, kes­tävän talouden periaat­tein, puuvoiman työl­lis­tävä vaiku­tus maassamme olisi 100’000 maatilan verran.

5.   Metsätaloutemme toimii nyt yhden kolmasosan teholla. Ai­nespuun tuotantomahdollisuudet heikkenevät.  Myyntipuun minimiläpimitta nousee.  Kaikkia puulajeja ei saa enää kaupaksi.  Ensiharvennus­puun korjuu on yhä vaikeampaa.  Puun energiakäyttö elvyt­tää metsäsektorin.

6.   Metsäenergian laaja käyttö toteutuu luontevimmin sellu- teollisuudessa. Nykyaikaisessa laitoksessa puubiomassan käyttö osittain selluksi, osittain energiaksi eivät kilpaile keskenään vaan tukevat toisiaan.

7.   Jos pystymme pitämään johtavan biomassaenergian maan kuvamme länsi­maissa tulevaisuudessa, etevän teknolo­gian vientimah­dol­lisuudet EY-maihin, muualle länsimaihin ja kehitysmaihin kasvavat tulevaisuudessa (vertailu: Suomi saa 14 prosenttia, Ruotsi 10 ja USA 4 prosenttia energiastaan biomas­sasta).

8.   Bioenergialla laajassa mielessä on maatalous- ­ja EY- po­liit­tinen ulottuvuus.  Se on eräs niitä vaihtoehtoja (itse asi­assa tärkein) millä suomalaiset maa­tilat pysyvät tuotan­totiloina tule­vassa EY-Suomessa, millä maaseutu pysyy maaseutuna, asuttuna ja hyvin­voivana.

Lopuksi

9.   Metsäenergia, energiametsät ja biomassa eivät ole irral­laan tu­levista kansal­lisesta suurista rat­kaisusta. Energia­puulla ja muilla uusiutuvilla energiavaroilla rakennetaan tulevai­suuden kestävä energiatalous mihin eivät kuulu ikuiset jätteet, hiilidioksidin päästöjä seuraava ilmas­tomuutos ja rikin hapattamat, luontoa vaurioittavat sateet.  Jos puuvoima saa sille kuuluvan osansa, se tietää tuotantoa ja työmahdollisuuk­sia Suomen maatiloille, maaseudulle ylipäänsä ja kerrannaisilla vaikutuksillaan koko muulle yhteiskunnalle.  Puuperäisen energian säilyttäminen kansallisena perusvoimana ja sen edelleen vahvistaminen on koko yhteiskuntaa koskettava kysymys.

*****

Kommentti 13.10.2020

Pääministeri Esko Aho asui (viikonloppuisin) 1990-luvun alkupuolella edelleen Kannuksessa. Maanantaina 24.2.1992 Metsäntutkimuslaitoksen Kannuksen Energiametsäkoeasemalla järjestettiin energiapuun tutkijoiden ja pääministerin yhteistapaaminen. Olin tilaisuudessa läsnä, ja pidin puheenvuoron yllä olevan muistion mukaan. Alkuperäinen muistio linkissä.