Mistä puuvoiman lisäkäytössä on kysymys?

Puuvoima ei tarkoita enää pelkästään halkoja ja pilkkeitä.  Etevän teknologian miilu muuntaa energiapuun sähköksi ja lämmöksi.  Puuvoima on jo nyt kansallista perusvoimaamme, saamme siitä 14 % energian tarpeestamme.  Energiapuuta kasvaa metsissämme enemmän kuin koskaan ennen lähihistorias­samme.  Metsäteolli­suuden ei enää tarvit­se kil­pailla ener­gia­puusta sellun raaka-aineena.  Puu­voiman ympäris­tö- ja työlli­syysedut ovat ylivoi­maiset.

—

Puuvoiman lisäkäytöstä kiistellään parhail­laan.  Riit­tääkö puuta sekä paperinvalmistukseen ja sahatta­vaksi että voimatalouteen, kun siitä ruvetaan jau­hamaan sähköä tositar­koi­tuksel­la?

Metsäntut­kimus­laitos sel­vitti 1980-lu­vun alussa pal­jon­ko vuotui­sissa, tasapainoi­sen raakapuun ky­syn­nän hak­kuissa jää korjaa­mat­ta kuitupuuksi kelpaamatonta pien­puu­ta, väärää puula­jia (haapaa, leppää ja pajua) ja hakkuu­täh­dettä.  1980-luvun alun arvio oli 40 mil­joonaa kiintokuutiota vuo­dessa.  Silloisella tekniikalla metsän tähdepuuta olisi ollut mahdol­lista korjata 15 miljoonaa kuu­tiometriä vuodessa.

1990-luvul­la tie­dämme, että Metsäntut­ki­mus­laitoksen arvio oli va­ro­vainen.  Nyt energiapuuksi voi laskea paitsi aiemman 15 miljoonaa kuutiota, myös sen 5-7 cm:n läpimitta­luokan har­vennus­puun, mikä ei käy enää kuitu­puuna kaupak­si.

Kaupaksi ei välttämättä käy kaikki yli 7 cm:n puu­kaan, sillä kuitupuuksi korjattavan puun minimiläpi­mitta nousee parhail­laan konekorjuun myötä.  Monitoimiko­neen kuitupuu­leimi­koissa ei enää kannattaisi korjata rinnan­ tasal­ta alle 15 cm:n puuta.

Ener­gia­puun lisäosuu­deksi on lasket­tava myös se osa kasvun lisään­tymää, mikä metsistämme 1980-luvulla löydet­tiin.  1990-luvun alun uudet satelliittikuvin ja tietokonein varmennetut met­sänin­ven­toinnit kerto­vat, että puustom­me kasvaa nyt runko­puuta noin 80 miljoo­naa kuu­tiota vuodessa, kun 1970-luvulla pu­hut­tiin vielä 60 mil­joonas­ta kuutiosta.

Käyttämätöntä, kestävästi, ja nykymenetelmin tekni­sesti kor­jattavaa energiapuuta voi metsistämme hakata vähin­tään 20 mil­joonaa kuutiota vuodessa.  Suomen met­sissä odottaa korjaajaansa uusiutuva luonnonvara, jonka ener­giapo­tentiaali on vajaan kahden uuden ydinvoimalan (1000 MW) luok­kaa.

Puus­to­pääomaan kajoamatta voisimme 1990-lu­vulla kak­sin­kertaistaa puuvoiman käytön 1980-luvun ta­sosta.  Puu­voiman osuus energiakakus­samme on mahdollista nostaa nykyi­sestä 14-15 prosen­tista 30:een.  Siihen päästäisiin 10-20 vuodessa, jos toimeen tartut­taisiin samalla mää­rätietoisuudel­le kuin tur­vevoimaan 1970-luvun alussa.

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnon­varamme.  Puu­voima on myös tulevaisuu­dessa­ suomalaista perusvoimaa; määränsä puolesta puu­voiman lisätuotanto ja hal­lit­tu käyttö ratkaisi­sivat energiaon­gelmam­me 1990-luvul­la, ja pit­källe 2000-lu­kua.

Energiapuulle ekotunnus

Ympäristön kannalta puuvoiman merkitys on 1990-luvul­le tultaessa koros­tunut uudella tavalla sillä energiapuulla on ylivoimai­nen ym­päristö­etu. Puun poltto ei lisää ilma­kehän hii­lidioksidia.  Puuta poltetta­essa il­makehään karannut hiilidi­oksidi palautuu metsiin pui­den kasva­essa.  Ener­gia­puulla ei kiihdytetä kasvi­huoneilmiötä, mitä pidetään 2000-luvun alussa maapalloa uhkaava­na pahimpana ympäristöongelmana.

Uusim­mat tut­kimukset osoit­tavat, että maapallon puu­vartisen biomassan viisas hoito: hyödyn­täminen ja viljely on ihmisen ai­noa toteutettavis­sa oleva keino millä kasvihuoneil­miöön voi vai­kuttaa vähentäväs­ti, ei vain hidasta­vas­ti kuten esimerkiksi ydinvoiman käyt­töönotolla.

Lisäetunaan puulla on rikittömyys.  Sen savu­kaasuis­ta ei tule metsiä vau­rioit­tavia hap­posateita.

Ympäristöystävällisyytensä perusteella energia­puulle voisi antaa ekotunnuksen.  Ekotunnuksin merkatuin tuot­tein huo­misen Euroo­passa on helpompi elää.  Puhtaaseen puuvoi­maan liittyväs­tä tietotaidosta ja etevän tekniikan (high tech) teollisuudes­ta on kasvamassa Suomelle entistä tärkeämpi vien­ti­tuote.  Esimerkiksi käynevät vaikkapa Ahlströmin leijupeti­kattilat, jotka ovat jo nyt vientimarkkinoilla lyömättömiä.

Puuvoiman lisäkäytölle kannattaisi antaa ympä­ristötu­kea, jotta tietotaitomme ja tekniikkamme kehit­tyisivät etukä­teen, ennakoiden tulevia, EY-maiden yhteisiä ympäristö­vaati­muksia.  Lähivuosina niistä tärkeimpiä ovat fossiilipolt­toai­neille langetettavat hiilidioksidin päästömak­sut.  Puu ja muu uudistuva biomassa saavat EY-verosta vapautuksen.

Koko maaseudun työllisyyskysymys

Maassamme on 431’000 veroilmoituksen tekevää metsä­taloustilaa.  Metsälön keskikoko on 26,6 ha.  Noin 300’000 tilaa maksaa metsänhoitomaksua, joiden verokuutioina laskettu metsän vuosituotto on yli 20 m³ vuodessa.  Energiapuun tuotan­nosta saisivat lisäansioita nimen­omaan metsälöt.

Maaseudullamme vielä toimivat 129’000 aktiivia maa­tilaa ovat kaikkien metsätaloustilojen osajoukko.  Nämä asutut maatilat ovat energiapuun ensisijaisia myyjiä, sillä niillä on jo pien­puun konekorjuun peruskalusto.  Maatilojemme säilyminen asut­tuina ja tuottavi­na on ensimmäinen osa puuvoi­man työlli­syys­vaikutusta.

Jos energian tuotanto puuvoimalla toteutet­taisiin Suomes­sa täysi­mit­taisena (20 milj. kiintokuutiometriä vuo­dessa) ja yksi maatila myisi vuosittain 200 kiin­tokuu­tiota, ha­kkeen tuottamiseen tarvittaisiin yhteen­sä 100’000 maati­laa. Aktiivit maatilat eivät siihen ehkä enää riittäisi.  Avuksi tarvitaan aktiiveja metsätiloja.

Puuvoiman käyttö synnyttää työpaikkoja paitsi met­sään, hake­puun kul­jetukseen ja hakevoimalaan.  Lisäksi tulevat kerran­­nais­vaiku­tuk­set, muun muassa etevän tekniikan (high tech) bio­massa­voimaloi­den tut­kimus-, kehitys-, rakennus- ja vienti­työ­t.

Metsäntutkimuslaitoksen pienpuun käytön tutkimuksissa on todettu, että yhden miljoonan kiintokuu­tion lisä­käyt­tö toisi välittömästi 2000 ja välillisesti 2600 työvuotta vas­taavan työ­määrän, siis 4600 ympärivuotista työ­paikkaa.

Jos koko 20 miljoonan kiintokuution vuotuinen ener­giapuun hankinta toteutettaisiin metsurityönä, työpaikkoja syntyisi 40’000.  Välittömien metsurityöpaikkojen syntyminen on toinen osa puuvoiman työllisyysvaikutusta.

Välillisesti samalla suhteella syntyisi 52’000 työ­paikkaa.  Kerrannaistyöpaik­kojen syntyminen on kolmas osa puu­voiman työllisyysvaikutusta.  Arvio on ehkä varovainen, koska yksi metsu­rityö­paikka kertautuu maassamme kuljetus­ten, puunja­lostuksen, tuote­kehit­telyn, konepajateollisuuden, myyn­nin ja viennin ansiosta moninkertaisesti, eräiden arvioiden mukaan nelinker­taisesti, tai jopa kymmenkertaisesti.

Käytännössä energiapuun tuotannosta ja käytöstä syntyvät työpaikat jakaantuisivat aitojen maatilojen, metsäti­lojen, ammattimetsureiden sekä urakoitsijoiden ja muiden yrittäjien kesken.  Ener­giapuun korjuun ja käytön ketju myös tehos­tuu kokemuksen myötä eikä kaikkia nyt laskettavia työ­vaiheita­ tarvita parhaissa ketjuissa.  Siitä huoli­matta 20 miljoo­nan ener­giapuun kiinto­kuu­tiometrin vuo­tuinen korjuu, kuljetus, käyttö ja kerran­nais­vaikutus vastaa­vat maassamme suuruusluo­kaltaan 100’000 työ­paikan työllisyysvaikutusta.

Paljonko energiapuu saisi maksaa?

Nykyisellä voimalatekniikalla energiahakkeen kannat­tavuusraja on sama kuin jyrsinturpeen, 4,5 penniä kilowattitunnilta (laitoksen portilla).  Kannattavuusrajan määräävät kivihiilen (4,4 p/kWh), maakaasun (5,2 p/kWh) ja raskaan polttoöljyn (6,4 p/kWh) kuluttajahinnat.

Metsäenergian rajahinta (4,5 p/kWh) vastaa energiapuun hintana 100 mk kiintokuutiolta.  Pystyisikö viljelijä tuottamaan tänään hakepuuta tuohon hintaan?

Energiapuun tuottaja pystyisi ilmeisesti kuljettamaan haketta ehkä 50 kilometrin säteellä laitoksesta.  Silloin hän voisi jakaa hinnan neljään työvaiheeseen: energiapuun korjuu, lähikuljetus, haketus ja kaukokuljetus.

Jos taas voimala on esimerkiksi 100 kilometrin päässä, ja kaukokuljetukseen tarvittaisiin urakoitsija, hakepuun laitoshinnasta olisi vähennettävä kaukokuljetuksen osuus, 30 mk kiintokuutiolta.  Jäljelle jäänyt 70 mk olisi tuottajan osuus, joka nyt jakaantuisi energiapuun korjuun, lähikuljetuksen ja haketuksen kesken.

Miksi energiapuu ei lähde tällä hinnalla liikkeelle?  Vaikka menetelmät hallitaan, koneet on kehitetty, puulla ei ole muitakaan ostajia, ja maaseudulla kaivataan vaihtoehtoisia ansioita?  Epäilemättä siksi, että markkinat eivät ole vakaat, energiapuun ostoasiamiehet puuttuvat, eikä ole riittävästi voimaloita, jotka energiapuuta ostaisivat.  Tuontipolttoaineet hallitsevat sekä rannikon että sisämaan markkinoita ja kaiken kokoisia voimaloita.

Fossiilisten ja kotimaisten polttoaineiden hintakilpailu järkkyy, kun EY-maihin yhteisesti langetettavat ympäristömaksut saatetaan voimaan.  Kivihiilen hinta nousee eniten, noin 80 prosenttia, energiahintana tasolle 8 p/kWh.  Raskaan polttoöljyn nousee noin 40 prosenttia, tasolle 9 p/kWh.  Energiapuun rajahinta asettuisi niiden välille, tasolle 8,5 p/kWh, mikä vastaa energiapuun laitoshintaa 170 mk/m3.

Puuvoima on kestävän talouden ratkaisu

Metsäenergian lisäkäyttö ei ole irral­laan kansalli­sista suurista rat­kaisuista.  Energia­puulla ja muilla uusiu­tuvilla energiavaroilla rakennetaan tulevai­suuden kestävä energiatalous mihin eivät kuulu ikuiset jät­teet, hii­lidioksi­din päästöjä seuraava ilmas­tomuutos ja rikin hapatta­mat, luon­toa vaurioittavat sateet.  Merkittävintä puuvoiman anti on kuitenkin työllisyydelle.  Metsäenergian lisäkäyttö tietää tuotantoa ja työ­mah­dol­lisuuk­sia Suomen maatiloille, maaseudul­le ylipäänsä ja kerran­nais­vaiku­tuksil­laan koko muulle yhteis­kunnalle.

*****

Käsikirjoitus 14.3.1992. Lähetetty tarjolle Keskipohjanmaa-lehteen.