Puuvoiman valtti on ympäristöetu

Huomisen ja tulevien sukupolvien ympäristö painaa tulevassa perusvoiman valinnassa paljon, enemmän kuin jauhet­tavan sähkön turpiinihinta.  Kun raakasähkön hintaan lisä­tään energian ­tuotannossa syntyvien päästöjen, jätteiden ja saas­tei­den torjunnan kulut, puuvoiman edulli­suus käy muiden vaih­toeh­tojen edelle.

—

Ihmisen tarvitseman energian tuottaminen jättää aina jälkeensä ei-toivottuja haittoja.  Tulipesistä tulee nokea, öljykattiloista rikkiä, kaikista fossiilista polttoaineista hiilidioksidia, ja ydinvoimasta karkaa säteilyä sekä sen elin­aikana että ydinjätettä varastoitaessa.

Ei-toivotut haitat jakaantuvat kolmelle eri vakavuu­den tasol­le: ikui­siin saastei­siin, sukupolvisiin jät­teisiin ja lyhytai­kai­siin pääs­töihin.  Kevään 1992 ener­giape­lin viimei­selle kier­roksel­le sel­viytyneet ydinvoima (15 pro­sentin), puu­voima (14) ja maakaasu­voima (8 prosentin nyky­osuu­dellaan) on punnittava ensisijai­sesti niiden jättämien saas­teiden valossa.

Ikuisen saasteen ongelma

Ydinvoimaa rasittavat ikuiset saasteet: sekä käytet­ty, vielä säteilevä ydinpolttoaine että romutettavat voimalat.  Ikuisten saasteiden varastointi maksaa paljon ja kauan.  Tyy­pillinen ydinjätteen puoliintumisaika on 65’000 vuotta, mutta esimerkiksi uraani-238 vaatii puoliintuakseen 4,47 miljardia vuotta (= maapallollamme ikä).  Ydinjäte, hylätyt voimalat ja niiden varastointi ovat ihmisen almanakassa ikui­sia.

Ihmiskunnalle turvallisinta, ja pitkän päälle halvin­ta, olisi ampua ydinjäte aurinkoon.  Kalliimpi vaihtoehto on muurata sekä ydinjäte että puretun voimalan säteilevät osat peruskallioon.  Kalliovaraston louhinnan kulut tunnetaan, ja ne on jo lisätty sähkön hintaan.  Varaston ylläpitoa ei sen sijaan ole hinnoiteltu.  Varastoin­nin kustannuksen kattaisi huoltomaksu, jota kerätään sähkön hinnassa hoitovastikkeen tavoin.  Vastike olisi tosin vähäi­nen, ja se laskisi puoleen jo 65’000 vuoden päästä.

Tulevat sukupolvet kiittävät meitä, jos maksam­me koko hoitovastikkeen etukäteen esimerkiksi sinä 30 vuoden aikana, kun ydinvoimala jauhaa sähköä.  Se tapahtuu diskont­taamalla ydinsähkön hintaan varaston hoitovastike 31. vuodesta eteen­päin – kauas tulevaisuuteen, ja käyvällä korolla.

Diskonttaus puuttuu nyt ydinsähkölle lasketusta hin­nasta.  Se ohitetaan menetelmällä, jota yritystaloudessa kutsu­taan tappion ulkoistamiseksi kolmannelle osapuolelle.  Ydin­jätteen hoitovastiketta ei maksa ydinsähkön tuottaja eikä ku­luttaja, vaan kolmas osapuoli: tulevat sukupolvet.

Tappion ulkoistaminen ei onnistu vapaassa, länsimai­sessa markkinataloudessa.  Kun Englanti 1989 yksityisti säh­köyhtiönsä, voimalaitosten todelliset kustannukset tulivat julki.  Yksityistämisen jälkeen sijoittajat laskivat ydinsäh­kön tuotannon kustannukset kaksinkertaisiksi verrattuna ydin­voima-alan omiin laskelmiin.

Tärkeimmät lisäkustannukset tulivat rakennushankkeen todellisista korkokustannuksista (Suomessakin käytetään las­kelmissa vielä viiden prosentin korkokantaa), jätehuollosta, vakuutuksista ja lyhyemmästä eliniästä.

Puuvoimalla ja maakaasulla ei ole ikuisen jätteen on­gelmaa.

Maakaasulla hiilidioksidi

Toisen vakavuustason ongelma ovat sukupolviset jät­teet.  Hiilidioksidi on sukupolvinen jäte, sillä sen nykyinen lisääntymä ilmakehässä on kestänyt vasta muutaman sukupolven.  Myös hiilidioksidin viipymä ilmakehässä on sukupolvinen, 120 vuotta.  Yli­määräi­sen hiilidioksidin poisto on ihmiskun­nalle mah­dol­lista muuta­man tulevan sukupolven aikana, joskin suurin kus­tannuk­sin.

Maakaasun ja kivihiilen polttaminen lisäävät hiili­dioksidia ilmakehään, mutta korkeamman vetypitoisuutensa an­siosta maakaasun päästöt ovat vähäisemmät.  Yhtä tuotettua me­ga­joulea kohti maakaasu­voi­malasta vapautuu vain 55 grammaa hii­lidioksi­dia, kun kivihii­li­voimalasta vapautuu 93.  Kivihii­li­voimalan korvaaminen saman ­tehoisella maakaasuvoimalalla vä­hen­tää hiilidioksidin päästöjä 41 prosen­tilla.

Maakaasun jäteongelma on kuitenkin kiistaton.  Muiden fossiilisten polttoaineiden tavoin sille lankeaa parin vuoden sisällä EY-maiden yhteinen hiilidioksidin päästömaksu.  Suo­messa hiilidioksidivero nostaa maakaasun hintaa 40 prosenttia.

Energiametsässä hiilen nielu

Puuvoimalla on kaikkiin muihin energialähteisiin ver­rattuna ylivoimainen ympäristöetu; uudistuvana luonnonvara­na se hoitaa omat hiilidioksidin päästönsä.  Minkä puu palaes­saan taivaalle päästää, sen uusi kasvu imee takaisin puiden lehväs­töön.

Energiapuun tuotanto itse asiassa sitoo ilmakehän hii­lidioksidia enemmän kuin mitä puun poltto vapauttaa.  Ener­giapuuta kasvavassa metsässä on nimittäin hiilen nielu.  Se seuraa kahta ilmiötä.  Kun aukea tai vajaan puuston maa metsi­tetään, hoidetun metsäalueen keskikuutio nousee väistä­mättä.  Keskikuution nousuvai­heessa hiiltä sitou­tuu puustoon, hiilen nieluun.  Näin parhaillaan tapahtuu Suomen metsissä, kun puu­varamme vuosi vuodelta lisääntyvät.

Toinen osa hiilen nielua on maan alla.  1980-luvun kasvifysiologit paikallistivat sen puun hienojuuriin.  Saadak­seen maasta riittävästi ravinteita puun hienojuuristo vaihtuu kesän aikana 2-5 kertaan.  Kasva­essaan hie­nojuuret sitovat ke­sän mittaan hiiltä parhaimmillaan puolet siitä mitä puun runko ja lehvästö maan päällä.  Jos maata ei muo­ka­ta, lakastu­neiden hienojuurten hiili säilyy maassa hajoamatta pitkään, vuosikau­sia.  Erityisen merkittävää tämä on silloin kun vil­jeltävä ­energia­puulaji on vesovaa, esimerkiksi biomassapajua tai haapaa tai koi­vua.

Hiilidioksidin päästöjen osalta puuvoima on paras.  Hyvänä kakkosena on ydinvoima.

Maakaasusta ja puusta noxeja

Kevyimmän luokan, tilapäisiksi päästöiksi on lasket­tava rikin ja typen oksidit, metaani sekä noki, sillä esimer­kiksi metaanin viipymä ilmakehässä on vain 10 vuotta.  Niitä syntyy vaihtele­vassa määrin aina kun kiinteä, nestemäinen tai kaasu­mainen aine palaa.  Maakaasu ja puu ovat rikittömiä, mutta niitä poltettaessa syntyy typen oksideja, ns. noxeja (NO_x = typen oksidit).  Nokista savua syntyy taas vain kehnoissa, pienissä tulisijoissa.

Ydinjätteestä ja hiilidioksidista poiketen rikin ja typen oksidit, metaani ja noki ovat insinööritietein ratkais­tavia ongelmia.  Päästöt on lähes nollattu leijupetikatti­lois­sa.  Uuden sukupolven leijupetikattilat ovat jo sarja­tuotan­nossa; leijupetipoltto on rakenteilla esi­merkiksi Kuhmon lämpövoimalaan.  Vielä puhtaampia savu­ja saadaan pai­neiste­tusta poltosta.  Voimakkaalla kehi­tyspanok­sella sekin voi kaupallis­tua 1990-luvun lopulla.

Rikin, typen, metaanin ja noen poisto hallitaan ja sen hinta tiedetään.  Kauko­lämmön ja sähkön nykyiset ener­giaverot katta­vat hinnasta osan.

Hintasuhteet uuteen järjestykseen

Nykyhinnoin energiapuu ei kilpaile sellupuun kanssa, jos sen kiintokuutio maksaa tehtaan portilla vähemmän kuin 180 mk, raakaenergian arvoltaan 9 penniä kilowattitunti.  Ener­giapuun käytännössä toteutunut laitoshinta tal­vella 1991 oli esimerkiksi eräässä parhaimmista vielä toimi­vista lämpövoima­loista, Kiteen kaasu­tuslämpölaitoksessa 136 mk/m³ (6,8 p/kWh). MTK:n laskelmien mukaan energiapuun hinta jää 100 mark­kaan kiin­tokuutiolta käyttö­paikal­la, jos metsäverotuk­seen sisäl­lytetään metsänhoidollinen, nykyisen ensiharvennusvähen­nyksen kaltainen ener­giapuuvähen­nys.  Sillä energian hinnalla (5 p/kWh) puuvoi­ma olisi jo nyt samassa sarjassa kuin maakaasu (5,2 p/kWh).  Puuvoima saa EY-veron myötä hinta­etua kaikkiin fossiilipolttoaineisiin nähden, kun niistä halvimman, maa­kaasun hinta nousee tasolle 7,3 p/kWh.

Jos maakaasuvoimalla jauhettavan sähkön hintaa merki­tään tänään suhdeluvulla 100, ydinsähkön hinnaksi tulee Nes­teen laskelman mukaan 111 yksikköä.  Ympäristökulut huomioiden hinta on kuitenkin korjattava englantilaisen markkinalaskelman mukai­sesti kaksinkertaiseksi, 222 yksik­köön.  Sellu­teh­taan yh­teydessä toimiva, sellu­puuta (ensi­har­vennuspuu­ta) sähköksi ­polttava vastapaine­voimala tekee sähköä ar­viohintaan 173 yk­sikköä.

Muutaman vuoden päästä toteutuvassa EY-ympäristössä asetelma muuttuu.  Ydinvoiman hinta säilyy entisellään, 222 yksik­össä.  Maakaasuvoima nousee lukemaan 140 yksikköä.

Jos energiapuun laitoshinnaksi arvioidaan 140 mk/m³ (7 p/kWh eli kes­kiarvo MTK:n arviosta, nykyi­sestä sellu­puun hin­nas­ta ja Kiteen toteu­tu­neesta hinnas­ta), puuvoi­masta jau­hetta­van sähkön luke­maksi tulee 136 hin­tayksik­köä.

Vallitsevasta käsityksestä poiketen länsimainen ydin­voima on kolmesta päävaihtoehdosta kaikkein kalleinta ener­giaa.  Etevän teknologian (high tech) laitoksessa puu­voiman hinta on tasavertainen maakaasuvoiman kans­sa.

Ener­giapuu­ta on nyt metsis­sämme enemmän kuin koskaan ennen sinä aikana, kun metsiä on osattu mitata.  Metsäteolli­suuskaan ei enää kilpaile ener­giapuusta raaka-aineena.  Jo ympäristöedullaan puu­voima menee muiden vaihtoehtojen edelle.    Myös työllisyysetu puoltaa puuvoiman lisäämistä.  Nyt kun maamme metsätalous toimii vain yhdellä kolmasosalla siitä, mitä luonnonvarojemme puolesta olisi mahdollista, puulle tulisi löytää täydentäviä ja uusia käyttötapoja.  Erityisen mer­kittä­vää se on Oulun ja Lapin lääneissä, missä puun nolla­raja uhkaa talouselämää ensimmäisen kerran sitten parin suku­polven takaisen tilanteen.

*****

Käsikirjoitus 27.3.1992, lähetetty tarjolle Kaleva -lehteen.