Aarniohjelmaan on metsätaloudessa vara

Muun Suomen tavoin Pohjois-Karjalan metsät rupesi­vat kasvamaan 1970-luvulla hyvin. Kasvu ylitti pysyvästi hakkuut vuonna 1964. Siitä lähtien Pohjois-Karjalan metsät ovat kasva­neet korkoa ko­rolle.

1960-luvun lopulla Poh­jois-Karjalan metsät kas­voi­vat 4,5 mil­joonaa kuu­tiota vuodessa. Vuoteen 1992 men­nessä kasvu nousi 40 prosen­tilla, 6,3 miljoo­naan kuuti­oon. Kun metsiä ha­ka­taan noin 5 miljoonaa kuutiota vuodessa, kasvun ylijäämää on 1,3 mil­joonaa kuutiota vuodessa.

Metsiemme lisääntyneessä kasvussa on aarnioh­jel­man avain. Otettakoon esimerkin maakunnassa, Pohjois-Karjalassa tämän vuosikymmenen tavoit­teek­si ta­lous­met­sien hakkuiden­ li­sääminen miljoo­nalla kuu­tiolla vuo­des­sa. Jätetään vuotui­sesta kasvus­ta 0,3 miljoo­naa kuu­tiota reservik­si.

Asetellaan tavoite lisäksi siten, että sen avul­la to­teu­tuvat sekä työllisyys että monipuolinen metsä­ta­lous. Siihen tarvitaan metsätalouden painopisteen muutos. Li­sä­tään kasva­tus­hak­kuita reippaasti ja vähennetään samalla vanhojen metsi­en avohakkuita. Kasvatushakkuut suun­nataan en­sim­mäi­seen harven­nukseen. Niissä korjataan sekä kuitu- että energiapuuta.

Aarniohjelma sopii hyvin tällaiseen muutok­seen. Esi­merkiksi Pohjois-Karjalaan on ehdotettu aarnialueita yh­teensä 5000 – 6000 heh­taaria. Niiden puusto kasvaa 20’000 – 30’000 kuutiota vuodes­sa. Se on vain 5-10 pro­senttia edellä mainitus­ta 0,3 mil­joonan kuution re­servis­tä.

Metsätalouden painopisteen muuttaminen päätehakkuista kasvatushakkuisiin muuttaisi myös metsäalan työl­lisyyttä. Met­surei­ta tarvi­taan edel­leen kasva­tushakkuissa. Mutta vanho­jen metsi­en hakkuissa heitä ei enää välttämättä tarvita; it­se asiassa metsureiden työpaikat vähenevät parhaillaan kaik­kialla maas­sam­me. Vähenemä johtuu osaksi talousmetsien kasvun ja hak­kuiden epäsuhdasta, osaksi monitoimikoneen tulosta metsänkor­juuseen.

Kun puu­ta kas­vaa talous­metsissä paljon, myyntileimi­koita tarjotaan enemmän kuin metsäyhtiöt voivat ostaa. Kolmes­ta metsä­kaupasta toteutuu nykyään vain kaksi. Ylitarjonnan val­li­tessa korjat­taviksi valikoi­tuvat automaatti­sesti helpoim­min ha­kattavat vanhat metsät, eivät kasvatushak­kuut.

Juuri vanhojen metsien avohakkuista ovat met­surit poistumassa, juuri niissä monitoi­mi­koneet ovat kannat­ta­vim­mil­laan. Osa jalka­metsu­reita voi kouluttau­tua kone­metsu­reik­si, monitoi­mikoneen ja metsä­trakto­rin ohjaajiksi, mutta metsätyö­paik­ko­jen luku­määrä vähe­nee kuitenkin jyrkästi.

Jos ensimmäisen harvennuksen puusto korjataan mies­työnä esimerkiksi uudella massaha­ke­me­netel­mäl­lä kuitu- ja energiakäyt­töön, miljoo­nan kuution hak­kuita kohti syntyy 680 py­sy­vää metsu­ri- ja urakoitsijatyöpaik­kaa. Kerrannais­vaikutuk­si­neen työl­listä­vä vaiku­tus on yhteensä 1500-2000. Pysy­viä työ­paikkoja syntyy kasvatushakkuissa moni­kymmenker­taises­ti siihen verrattuna, mitä aarnioh­jelman mukana vanhojen metsien avohak­kuista hävi­ää.

Aarniohjelmaan on maamme metsätaloudessa varaa. Aar­niohjelma mahtuu hyvin metsien vuotuisen kasvun ja hak­kui­den kehykseen. Mutta jos metsätalouden työllisyydestä aiotaan sa­malla huolehtia, se vaatii talousmetsien hakkuissa painopis­teen muu­toksen.

Veli Pohjonen

xxxxx

Vihreä Lanka käsikirjoitus 5.1.1993  julkaistu 14.1.1993