Energiatavoitteinen puunjalostusohjelma tehostaa puun käyttöä

Uusimpien Euroopan metsävaroja koskevien selvitysten mu­kaan metsien puusto lisääntyy ja niiden vuotuinen kasvu nousee par­haillaan kaik­kialla Länsi-Euroopassa. Erityisen sel­västi näin on tapah­tunut 1970- ja 1980-luvulla pohjoisen havumetsä­vyö­hyk­keen metsämaissa, Suomessa ja Ruotsissa.

Metsien lisääntyneen kasvun on saanut aikaan kolme to­den­nä­köistä tekijää. Teollisuudesta tuulien mukana kulkeutuva, saasteena pelätty typpi ei vielä vaurioita, vaan päin­vastoin lan­noittaa metsää. Toisaalta, kasvihuonekaasuksi mainitun hiili­diok­sidin pitoisuus ilmakehässä on myös noussut. Itse kasvihuo­neil­miöstä vielä kiistellään, mutta hiilidioksidin lisäänty­minen on kiistaton. Ilmakehän hiilidioksidi lannoittaa puita ja lisää metsän kasvua, samoin kuin kasvihuoneeseen nestekaasusta poltet­tu hiilidioksidi lannoit­taa kurkkua ja tomaattia.

Kolmas tekijä on tärkein Pohjoismaissa, ja erityisesti Suomessa: onnistunut metsän­hoito. Toisen maailmansodan jälkeen aloitettu määrätietoinen metsänparannus tuottaa maassamme tulos­ta. Useimmiten onnistunut metsänhoito tarkoittaa onnistu­neita metsäojituksia. Ojikot puskevat puuta nopeudella, mitä met­si­en korjuu ei ole pysty­nyt seuraamaan.

PlusMetsissä kasvava puuvaranto

Suomen metsät ovat 1990-luvulla kestävän metsäta­louden PlusMetsää. Runkopuuta kasvaa noin 80 miljoonaa kuutiota vuo­dessa. Runkopuun vuotuinen kokonaispoistuma (markkina- ja koti­tarvehakkuut, runko­hukkapuu ja puiden luontainen kuoleminen) on 55 miljoonaa kuutiota vuodessa. Runkopuun vuotuinen kasvu on 25 miljoonaa kuutiota, eli 45 prosenttia suurempi kuin poistu­ma.

Ensimmäistä kertaa metsätaloutemme historiassa tunnemme metsävaramme ja niiden vuo­tuisen kas­vun nyt hyvin tarkkaan, sa­tel­liittikuviin ja tietokoneisiin pe­rustu­vien mene­telmien avulla lähes puu puulta. Ensimmäistä ker­taa taloushisto­riassa kaikki metsistä kiinnostuneet osapuolet myös myöntä­vät, että metsissämme on puuta, sitä on paljon ja se kasvaa ker­ta­luok­kaa enemmän kuin mitä sitä hakataan. Metsävarojemme puolesta puun käyttöä on mah­dollinen te­hos­taa. Se voi tapahtua kahdella tapaa: lisää­mällä talousmetsien hakkuita ylipäänsä, ja korjaa­malla puu nykyistä tarkemmin. 

Metsäntutkimuslaitos arvioi syksyllä 1992, että jo met­si­en hoidon ja tule­vai­suuden laatu­puun (saha­puun) vuoksi ensi­harven­nus- ja ener­giapuuta tulisi korjata 10 miljoo­naa lisäkuu­tiota vuodessa. Pi­temmän päälle harven­nusten laimin­lyönti lisää puiden saaste­tuho­ja, kuollei­suutta ja kor­juu­kustan­nuksia. Suomen talousmetsät pysyvät kasvukunnossa kasvatushak­kuita lisäämällä.

Metsä on merkittävä energian lähde

Puuvoiman osuus Suomen energian kulutuksesta oli 14 prosenttia vuonna 1991. Suomi on biopolttoaineiden käyt­tä­jänä johtava län­si­maa. Puuvoimasta tulee 55 prosenttia selluteollisuuden ligniinipi­toi­sista jäteliemistä, 23 puun kuoresta, sahanpurusta ja muusta teolli­suuden puujätteestä ja 22 prosenttia perin­teisestä polttopuusta.

Metsäteollisuuden tarkka energian käyttö oli kan­salli­sen energi­an säästöohjelman huomattavin saavutus ener­giak­rii­sien (1973 ja 1979) jälkeen. Erityisen mer­kittä­västi ovat nousseet kuoren ja selluteollisuuden lig­niinijät­teen (sel­lun jäteliemen) poltto. Sekä saha- että selluteollisuus ovat jät­teidensä pol­tolla ylittäneet jo ener­giaoma­varaisuuden. Ne ovat muut­tu­neet ulko­maisen öljyn kuluttajista kotimaisen säh­kön tuottajik­si.

Metsäteollisuuden onnistuneessa energian säästössä ja tarkassa puun käytössä on kotimaisen energiarat­kaisun avain. Koti­maista metsä- ja voimataloutta, ja niiden tulevia mahdolli­suuk­sia tulisi nyt kehittää yhdessä.

Energiatavoitteinen puunjalostusohjelma

Otettakoon kansantaloutemme tämän vuosikymmenen pää­haasteeksi ta­lousmet­sien markkinahakkuiden lisääminen, Metsä 2000 ohjelmaa myötäil­len, 20 miljoonalla kuu­tiolla vuodessa. Markkinahakkuut nostetaan 1980-luvun keskitasolta, 44 miljoonas­ta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon.

Puolet hakkuista, 10 miljoo­naa kuutiota tulisi olla sa­hatuk­kia. Toiset 10 miljoo­naa kuu­tiota hakattaisiin kuitu- ja ener­giapuu­na, metsänhoidol­li­sin perus­tein, Metsäntut­kimuslai­tok­sen syksyn 1992 suosituksen mukaisesti.

Ensimmäinen tavoite on keskeisin. 10 miljoonasta kuu­tiosta korjattua tukki­puuta saadaan sahatavaraa 5 miljoonaa sa­ha­kuu­tiota. Li­säys ei ole metsä­taloudellemme ennen kokematon. Sahata­va­ran tuo­tanto nousee takai­sin vuoden 1980 tasol­le. Tuo­tannon li­säyksen päätavoi­te on sahapuun jalostus maakuntien PKT-yrityk­sissä (pieni ja keskisuuri teollisuus) niiden lupaavien kokemusten mukaan, mitä Puu-Suomi hankkeessa on jo saatu.

Sahauksesta jää poltettavaksi 2 miljoonaa kiintokuutio­ta kuori- ja purujätettä. Sahauksesta jää myös pinta­haketta, yh­teensä 3 miljoonaa kiintokuutiota. Koska pintahake on sel­lunkei­ton parasta raaka-ainetta, se kannattaa ohjata sellu­tehtaa­seen.

Toinen tavoite on varautua rakentamaan jo 1990-luvulla 3 uutta sellu­tehdasta: Rauma, Kaskinen ja Kajaani. Ne tarvitse­vat raaka-ainetta yhteensä 8 miljoo­naa kuutiota vuodessa. Se saa­daan saho­jen pintahakkeena (3 miljoonaa) ja ensiharven­nusoh­jelman kuitupuu­na (5 miljoonaa kuutiota vuodessa). Uudet sellu­tehtaat ovat voimataloudel­taan edul­li­sia, koska ne voi rakentaa sähkön tuotannoltaan yli­omavarai­siksi.

Kolmas tavoite on rakentaa ja uusia biopolttoaineella käyviä voimaloita maahamme. Niiden raaka-ainetta ovat sa­hoilta tuleva jäte (2 miljoo­naa) ja toinen puoli ensi­harvennus­ohjel­maa (5 miljoonaa kuu­tiota). Biovoima­lat tuottavat leijupe­titeknii­kalla sekä sähköä että lämpöä. Niissä on moni­poltto­kat­tilat, joihin käyvät kaikki kiinteät polttoaineet: kuori, pu­ru, hake, metsä­tähde ja turve.

Biovoima­loita on kahta kokoa. Pienemmän, Kuhmon mallin lämmön tuotto ohjataan kaukolämpöverk­koon. Suurem­mat bio­voima­lat ovat joko kaupunkien yh­teydessä, metsä­te­olli­suuden osa­na tai lauhde­voi­maloina maaseudul­la si­ten, että nykyisissä ja uusissa turve­voimaloissa voisi polt­taa sekä turvetta että haketta.

Yhdistämällä metsä- ja voimatalous sekä käyttämällä uu­sinta kotimaista tekniikkaa, 20 miljoonan kuution lisä­hakkuulla voi tuottaa sekä metsäteollisuuden jalos­teita vientiin että säh­köä kotimaahan yli 1000 megawattia. Metsäte­olli­suus käyttää itse osan sähkös­tä. Myyn­tisähköä tulee noin 800 megawattia.

Etuina ympäristö, talous ja maaseudun työllisyys

Energiatavoitteinen puunjalostus on ympäristölle ystä­vällinen: ei ikuisia jät­teitä, ei lisähiilidioksidia ilmakehään, ei rikkiä, ty­pen oksi­dit minimoidaan uudella tekniikalla. Ra­keis­tettu puun tuhka palaute­taan metsään. Kestävän, PlusMet­säta­louden tavoitteissa pysytään edel­leen. Metsävaramme lisään­tyvät ainakin vuoteen 2030 as­ti.

Lin­jaus kotimaisiin uusiutu­viin ener­giava­roihin, eri­tyi­sesti puu­voi­maan, piirtää maastamme kuvaa kestä­vän kehi­tyk­sen ja moniarvoisen met­sä­talou­den tyyssijana. Sen ar­voa vientimme ja kansan­ta­loutemme tule­vai­suudelle ei ole vielä oivallettu.

Puujäte- ja hakevoimalat sekä kuorta ja jäteliemiä polt­tavat kattilat ovat etevän teknologian (high tech), suoma­lais­ten hy­vin hallitsemaa tieto­taitoa. Kotimai­nen voima­la­teolli­suus, esi­merk­kinä Ahlström, Outokumpu ja Tampel­la, edustaa alan uu­sin­ta kan­sainvälistä osaa­mista. Ala on ilmeinen kan­san­ta­lou­tem­me kas­vun lohko ja tu­le­vaisuu­den vienti­valt­ti.

Sahateollisuus tuottaa jätteenään edullisinta metsä­ener­gi­aa, 2 penniä kilowattitunti. Se on vain puolet ki­vi­hiilen ja turpeen hinnasta. Sahateollisuus voi kasvaa no­peas­ti. Sahateollisuuden inves­tointitarve on metsäte­olli­suuden loh­koista pienin. Puun mekaaninen jalostus on maaseudun tervein­tä työllistämistä. Jo vanhastaan tiedetään, että kaikista metsä­teollisuuden lohkoista rahapanos sahapuuhun poikii työpaikkoina eniten. Raaka-aine saadaan paikan päällä il­maisen aurinkoenergi­an kasvattamana. Sahaus ja höyläys eivät vaadi ulkomaista vel­kaa. Sahausja­losteet voi nyt viedä ulko­mail­le entistä helpommin, kun mar­kkaa on kellutettu ja dollarin arvo on noussut. Samalla sahatukin ostohinta on laskenut.

Yhdistämällä sahateollisuus ja voimatalous toteu­tuu yh­teisetuja. Saha hyötyy saa­dessaan vaikeasti mark­kinoi­tavan sa­hausjätteensä myydyk­si voimalaan­. Rimoista ja losois­ta valmiste­tun hakkeen voi joko polttaa tai myydä lähim­mälle selluteh­taal­le. Voimala hyötyy siitä, että sillä on varma polttoaineen toi­mit­ta­ja. Polttoaineen voi hinnoitella halvimman vaih­toehdon eli jyrsinturpeen tasolle (4-5 p/kWh).

Puun tuottaja hyötyy siitä, että hänen leimikollaan on entistä useampi mahdollinen ostaja. Saha ja voimala yh­dessä voi­vat periaatteessa ostaa koko leimikon. Tukki­puusta valmiste­taan sahatavaraa, kuitupuu ja pintahake myydään edelleen sellu­teolli­suudelle, sahausjäte jalos­tetaan sähköksi ja kaukolämmök­si.

Energiatavoitteinen puunjalostus on jo toteutunut Kuh­mon mallissa, missä piensahaus ja puusähkön tuotanto sahaus- ja metsähakkeesta toimivat yhdessä. Saha, puusähköä ja kaukolämpöä tuottava voimala jopa toimivat samalla tontilla. Kuhmon malli on kestävän metsä- ja voimatalouden ihanne maakuntien Suomelle. Raaka-aineet ja energia, niiden jalostus ja myynti ovat maakun­nan omissa käsis­sä. Työllisyys on pysyvä, ja se on hajautunut monen ammatin kes­ken koko maakuntaan.

*****

Kommentti 22.10.2020. Käsikirjoitus lähetetty 4.1.1993 Hämeen Sanomiin, julkaistu yliönä 12.1.1993

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s