Energiahakkuista ratkaisu ensiharvennuksiin

Parin viime vuosikymmenen aikana Etelä-Suomen talous­metsiin on kasvanut merkittävä hakkuu­säästö.  Hakkuusäästön syn­ty­mi­seen on selvät syyt. Nuoret, täys­tiheät metsät ovat tulleet kas­vuisim­paan vai­hee­seensa, ja viime vuosien suotuisissa lämpö- ja sadeoloissa ne ovat kas­vaneet hy­vin. Pelätyt ilman­saas­teet: rikki, typen oksi­dit ja hiili­diok­si­di eivät ole aina­kaan vielä ehtineet tyreh­dyttää talous­metsi­en kasvua. Osaksi on käynyt päin­vastoin, sillä lisäty­ppi maassa ja li­sähii­li­diok­sidi ilmassa aluksi lannoittavat metsää.

Harvennusmetsien teol­liset hakkuut eivät ole lisään­ty­neet puiden kasvun tahdis­sa. Havumetsien harvennukset ovat pi­kem­min vähen­ty­neet. Hakkuusäästössä kasvaa paljon en­si­har­vennet­tavia männiköitä.

Nuori mänty on kehnoa sellupuuta

Ensiharvennuksen partaalle varttuneista männiköistä on tulossa metsätalouteen vuo­si vuodelta vaikeampi ongelma. Kun puusta on yli­tar­jontaa, puukauppa hyljeksii ensiksi harven­nus­män­tyä. Sellun keit­täjä pitää sitä keh­nona raaka-ainee­na. Pehme­ää, nuorta mäntypuuta hä­viää kuorin­nassa. Ensihar­vennus­män­nyn kuitu on lyhyt­tä. Pape­rin lujitta­mi­seen kuluu sellua enemmän kuin pitem­pikui­tui­ses­ta van­hasta puusta tehtyä massaa. Lyhyet kuidut kat­keile­vat, eikä sel­lun saanto ole sama kuin kuu­sikui­dus­ta. Pulma tulee vas­taan vie­lä kier­rä­tyk­sessä.

Harventamatta jääneet männiköt harsuuntuvat tupsulat­vaisiksi riuku­metsi­köiksi, joita on enää vaikea kas­vattaa tukki­puus­toiksi. Pitkään hoidon puutteessa ryte­köity­neet riuku­männi­köt ovat harvoin hyviä ulkoiluun, marjastukseen tai metsäs­tyk­seen­kään. Ylitiheänä kasvaessaan männiköt menettä­vät elinvoi­maan­sa, eivät­kä ehkä kes­tä enää il­mansaasteita.

Nykysuhdanteissa metsäteollisuus ei laajenna harvennus­mäntyä keittävää selluteollisuutta. Mer­kittä­viä lisä­käytön mah­dol­li­suuksia on vain yksi: puuvoima, eli jalostaa puusta sähköä ja lämpöä.

Puun energiakäytön ympäris­tö-, työllisyys- ja kotimai­suusetu tunnustetaan. Vähemmälle huo­miolle on sen sijaan jäänyt metsäta­louden näkökulma. Ellei nuo­ria metsiä harvenneta ajal­laan, tulevien sukupolvien perin­tö on vaarassa. Talousmet­sien puun tuot­on tuleva ­arvo laskee, jos niitä ei harvenneta aika­naan. Met­säntutki­mus­laitos laski syyskuussa 1992, että met­sis­sämme on vuo­sittain puuta varmuudella tar­jol­la energiakäyttöön ainakin 10 miljoo­naa kuutiota. Ensiharvennuspuuta siitä on vä­hin­tään 7 mil­joonaa kiintokuu­tiota.

Puuvoiman hinta

Harvennuspuusta haketettu raakaenergia saa maksaa tä­nään 4,7 penniä kilowattitunnilta (p/kWh), kun vertailupolttoai­ne on turve. Raskas polttoöljy on pudonnut hintakilpailusta, sil­lä sen polttoainehinta on sisämaassa jo yli 7 p/kWh.

Jotta puu­voi­ma pystyisi kilpailemaan turvevoiman kans­sa, ener­giapuun hinta – jo haketet­tuna voima­lan por­tilla – ei saisi ylittää 95 markkaa kiin­tokuu­tiolta. Pystyykö metsä­energi­aa tuot­ta­maan tähän hin­taan?

Halvinta energiapuuta saadaan sahoilta. Vanhan metsä­säännön mukaan puun korjuu on sitä hal­vempaa, mitä järeämpänä puu korjataan. Kun sahal­le ostet­tavasta raakapuusta ei lähde sahata­varana myyntiin kuin va­jaa puolet (ko­ko Suomessa keskimää­rin 44 prosenttia), sahoille jää runsaasti halvalla korjattua sahausjä­tettä: kuo­rta, ­purua ja losoa.

Sahausjäte kilpailee jo tänään hyvin tur­peen kanssa. Kauppa- ja teollisuusministeriön puun energiakäyttötyöryhmä arvi­oi syksyllä 1992, että sahausjäte on halvin­ta polttoainetta maassamme. Sen polttoainehinta on 2 p/kWh, eli vain puo­let polt­totur­peen tai kivi­hiilen hinnasta. Kaupanteossa sahaus­jäte kannattaa tie­tysti hinnoitella kilpailevan vaihtoeh­don, eli jyrsinturpeen tasolle, siis 4,5-5,0 p/kWh.

Avohakkuuleimi­koista, monitoimikoneen jälkeensä jättä­mistä hakkuutähteen ka­soista korjataan lähes yhtä halpaa ener­giapuuta. Näin hankitaan lisähaketta Kuhmon voima­laan. Hakkuu­tähdehakkeen laitoshinnaksi tulee 5 p/kWh, eli 100 markkaa puun kiin­tokuu­tio.

Varsinaisia ensiharvennuspuun energiahakkuita on maas­samme toistaiseksi vähän. Pohjois-Karjalassa taimikonhoito- ja pienikokoista en­siharvennuspuuta on haketettu Kiteen lämpövoima­laan jo 10 vuoden ajan. Tarkka kirjanpito on seurannut, mistä hakkeen hinta koos­tuu. Vuonna 1991 energiapuun kustannus läm­pövoimalan portil­la (jo hake­tettuna) oli 136 markkaa kiintokuu­tio, polttoainekustannuksena 6,8 p/kWh.

Jos energiapuun korjuukustannuksesta saisi leikatuksi 30 prosen­ttia, energiapuu kilpailisi jo nyt omillaan, ilman tu­kea. Siihen on hyvät mahdollisuudet, sillä nykyään energiapuu­ta han­kitaan pienessä mittakaavassa ja sattumanvaraisin kaupoin, eikä kilpai­lu pääse vaikuttamaan hintaan.

Vertailuksi käyköön turvetuotannon kehit­ys maas­samme. Turpeen hinta saa­tiin ku­riin vasta, kun tur­veta­lous kasvoi riit­tävän suureksi niin, että maa­kunnan par­haat konemiehet kiin­nos­tuivat alasta. Näin voi en­nus­taa käyvän ener­giapuun korjuussa­kin, kun pienpuun hankintaan ke­hitetään parhaat korjuu­ket­jut, rakennetaan sopivim­mat koneet ja savottaan ryhty­vät ammat­timie­het ja asiansa hallitsevat kone­yrittäjät.

Toinen energiapuun hintaa laskeva tekijä on uusi metsä­verotus. Se voi herättää metsä­tilallisten kiin­nos­tuksen. Vuoden 1993 alusta puun, myös ener­giapuun tuotta­misen ja korjuun kus­tannukset saa ensim­mäistä kertaa vähen­tää puun myyn­titulois­ta.

Milloin myit viimeksi energiapuuta?

Energiapuun kauppa on lamaantunut kaikkialla maas­samme. Osto­asia­miehet puut­tu­vat, koska ei ole energiapuuta käyttäviä voi­maloita. Ja maaseu­dulla kaipai­sivat ansi­oi­ta maati­lat, metsä­tilat, metsu­rit, ura­koitsi­jat ja koko muu työlli­syyden ketju? Metsämme kaipaavat hoitavia ensiharvennuksia.

Puuvoimaloita on maassamme vähiten siellä, missä ensi­harvennuspuuta on eniten. Energiapuumarkkinat odottavat puuvoima­loi­ta, ja ne taas odottavat puuvoimaa suosivia poliittisia pää­tök­siä.

Kaupan käynnistämisessä voisi ottaa mallia Ruot­sista. Kun naa­puri­maassamme sää­det­tiin hiili­dioksi­din, ri­kin ja typen päästö­mak­sut, eniten saas­tuttavan kivihii­len hinta nousi niin korkeal­le, että hake­puusta tuli kannattava. Puu sai saas­teettomuutensa vuoksi energiaveroista vapau­tuksen. Van­ho­ja kivi­hiililaitok­sia ruvettiin uusimaan moni­poltto­katti­loiksi si­ten, että ne pystyvät polttamaan myös metsähaketta. Jo toimiva esimerkki löytyy vaikkapa Örebron kaupungista.

Oli­siko jo aika ruveta suun­nittele­maan sisämaan kivi­hiilikattiloi­den uusimista monipolttoai­neille. Muu­toksesta on kahden tason etua. Kivi­hiilen voi­ jättää kriisiajan vara­poltto­aineeksi. Normaali­käytössä voimalat toimi­vat saas­teetto­masti, bio­polttoaineella. Rikin ja typen pääs­töt lähiseu­dun metsiin lop­puvat.

Toinen etu liittyy metsien terveyteen. Ti­heiköiksi nyt kasvavia männiköitä tulee joka tapauksessa hoitaa harventavin hak­kuin, jotta niiden kestävyys ilmansaas­teita vas­taan paranee.

­Energiapuun kaupan käynnistyminen ilahduttaisi ainakin puun kasvattajia, ja samaten koko metsätaloutta, sillä näin löy­tyisi ratkaisu ensihar­vennuk­siin. Etenkin mäntytiheiköissä käyn­nistyisivät ener­gia­hakkuut.

Advertisement

One Reply to “Energiahakkuista ratkaisu ensiharvennuksiin”

  1. Lämpöä nykyään tarvitsee ehkä vähempi, kun ilmasto lämpenee. Mutta autot tarvitsisivat bensaa, vetyä tai maakaasun tapaista ainetta. Saakohan puusta tislattua tämmöisiä. Mäntyöljystä tislaavat monenlaista. Saako lehtipuusta kuumentamalla erillaisia aineita tislattua erilleen kaasuja / nesteitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: