Parin viime vuosikymmenen aikana Etelä-Suomen talousmetsiin on kasvanut merkittävä hakkuusäästö. Hakkuusäästön syntymiseen on selvät syyt. Nuoret, täystiheät metsät ovat tulleet kasvuisimpaan vaiheeseensa, ja viime vuosien suotuisissa lämpö- ja sadeoloissa ne ovat kasvaneet hyvin. Pelätyt ilmansaasteet: rikki, typen oksidit ja hiilidioksidi eivät ole ainakaan vielä ehtineet tyrehdyttää talousmetsien kasvua. Osaksi on käynyt päinvastoin, sillä lisätyppi maassa ja lisähiilidioksidi ilmassa aluksi lannoittavat metsää.
Harvennusmetsien teolliset hakkuut eivät ole lisääntyneet puiden kasvun tahdissa. Havumetsien harvennukset ovat pikemmin vähentyneet. Hakkuusäästössä kasvaa paljon ensiharvennettavia männiköitä.
Nuori mänty on kehnoa sellupuuta
Ensiharvennuksen partaalle varttuneista männiköistä on tulossa metsätalouteen vuosi vuodelta vaikeampi ongelma. Kun puusta on ylitarjontaa, puukauppa hyljeksii ensiksi harvennusmäntyä. Sellun keittäjä pitää sitä kehnona raaka-aineena. Pehmeää, nuorta mäntypuuta häviää kuorinnassa. Ensiharvennusmännyn kuitu on lyhyttä. Paperin lujittamiseen kuluu sellua enemmän kuin pitempikuituisesta vanhasta puusta tehtyä massaa. Lyhyet kuidut katkeilevat, eikä sellun saanto ole sama kuin kuusikuidusta. Pulma tulee vastaan vielä kierrätyksessä.
Harventamatta jääneet männiköt harsuuntuvat tupsulatvaisiksi riukumetsiköiksi, joita on enää vaikea kasvattaa tukkipuustoiksi. Pitkään hoidon puutteessa ryteköityneet riukumänniköt ovat harvoin hyviä ulkoiluun, marjastukseen tai metsästykseenkään. Ylitiheänä kasvaessaan männiköt menettävät elinvoimaansa, eivätkä ehkä kestä enää ilmansaasteita.
Nykysuhdanteissa metsäteollisuus ei laajenna harvennusmäntyä keittävää selluteollisuutta. Merkittäviä lisäkäytön mahdollisuuksia on vain yksi: puuvoima, eli jalostaa puusta sähköä ja lämpöä.
Puun energiakäytön ympäristö-, työllisyys- ja kotimaisuusetu tunnustetaan. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt metsätalouden näkökulma. Ellei nuoria metsiä harvenneta ajallaan, tulevien sukupolvien perintö on vaarassa. Talousmetsien puun tuoton tuleva arvo laskee, jos niitä ei harvenneta aikanaan. Metsäntutkimuslaitos laski syyskuussa 1992, että metsissämme on vuosittain puuta varmuudella tarjolla energiakäyttöön ainakin 10 miljoonaa kuutiota. Ensiharvennuspuuta siitä on vähintään 7 miljoonaa kiintokuutiota.
Puuvoiman hinta
Harvennuspuusta haketettu raakaenergia saa maksaa tänään 4,7 penniä kilowattitunnilta (p/kWh), kun vertailupolttoaine on turve. Raskas polttoöljy on pudonnut hintakilpailusta, sillä sen polttoainehinta on sisämaassa jo yli 7 p/kWh.
Jotta puuvoima pystyisi kilpailemaan turvevoiman kanssa, energiapuun hinta – jo haketettuna voimalan portilla – ei saisi ylittää 95 markkaa kiintokuutiolta. Pystyykö metsäenergiaa tuottamaan tähän hintaan?
Halvinta energiapuuta saadaan sahoilta. Vanhan metsäsäännön mukaan puun korjuu on sitä halvempaa, mitä järeämpänä puu korjataan. Kun sahalle ostettavasta raakapuusta ei lähde sahatavarana myyntiin kuin vajaa puolet (koko Suomessa keskimäärin 44 prosenttia), sahoille jää runsaasti halvalla korjattua sahausjätettä: kuorta, purua ja losoa.
Sahausjäte kilpailee jo tänään hyvin turpeen kanssa. Kauppa- ja teollisuusministeriön puun energiakäyttötyöryhmä arvioi syksyllä 1992, että sahausjäte on halvinta polttoainetta maassamme. Sen polttoainehinta on 2 p/kWh, eli vain puolet polttoturpeen tai kivihiilen hinnasta. Kaupanteossa sahausjäte kannattaa tietysti hinnoitella kilpailevan vaihtoehdon, eli jyrsinturpeen tasolle, siis 4,5-5,0 p/kWh.
Avohakkuuleimikoista, monitoimikoneen jälkeensä jättämistä hakkuutähteen kasoista korjataan lähes yhtä halpaa energiapuuta. Näin hankitaan lisähaketta Kuhmon voimalaan. Hakkuutähdehakkeen laitoshinnaksi tulee 5 p/kWh, eli 100 markkaa puun kiintokuutio.
Varsinaisia ensiharvennuspuun energiahakkuita on maassamme toistaiseksi vähän. Pohjois-Karjalassa taimikonhoito- ja pienikokoista ensiharvennuspuuta on haketettu Kiteen lämpövoimalaan jo 10 vuoden ajan. Tarkka kirjanpito on seurannut, mistä hakkeen hinta koostuu. Vuonna 1991 energiapuun kustannus lämpövoimalan portilla (jo haketettuna) oli 136 markkaa kiintokuutio, polttoainekustannuksena 6,8 p/kWh.
Jos energiapuun korjuukustannuksesta saisi leikatuksi 30 prosenttia, energiapuu kilpailisi jo nyt omillaan, ilman tukea. Siihen on hyvät mahdollisuudet, sillä nykyään energiapuuta hankitaan pienessä mittakaavassa ja sattumanvaraisin kaupoin, eikä kilpailu pääse vaikuttamaan hintaan.
Vertailuksi käyköön turvetuotannon kehitys maassamme. Turpeen hinta saatiin kuriin vasta, kun turvetalous kasvoi riittävän suureksi niin, että maakunnan parhaat konemiehet kiinnostuivat alasta. Näin voi ennustaa käyvän energiapuun korjuussakin, kun pienpuun hankintaan kehitetään parhaat korjuuketjut, rakennetaan sopivimmat koneet ja savottaan ryhtyvät ammattimiehet ja asiansa hallitsevat koneyrittäjät.
Toinen energiapuun hintaa laskeva tekijä on uusi metsäverotus. Se voi herättää metsätilallisten kiinnostuksen. Vuoden 1993 alusta puun, myös energiapuun tuottamisen ja korjuun kustannukset saa ensimmäistä kertaa vähentää puun myyntituloista.
Milloin myit viimeksi energiapuuta?
Energiapuun kauppa on lamaantunut kaikkialla maassamme. Ostoasiamiehet puuttuvat, koska ei ole energiapuuta käyttäviä voimaloita. Ja maaseudulla kaipaisivat ansioita maatilat, metsätilat, metsurit, urakoitsijat ja koko muu työllisyyden ketju? Metsämme kaipaavat hoitavia ensiharvennuksia.
Puuvoimaloita on maassamme vähiten siellä, missä ensiharvennuspuuta on eniten. Energiapuumarkkinat odottavat puuvoimaloita, ja ne taas odottavat puuvoimaa suosivia poliittisia päätöksiä.
Kaupan käynnistämisessä voisi ottaa mallia Ruotsista. Kun naapurimaassamme säädettiin hiilidioksidin, rikin ja typen päästömaksut, eniten saastuttavan kivihiilen hinta nousi niin korkealle, että hakepuusta tuli kannattava. Puu sai saasteettomuutensa vuoksi energiaveroista vapautuksen. Vanhoja kivihiililaitoksia ruvettiin uusimaan monipolttokattiloiksi siten, että ne pystyvät polttamaan myös metsähaketta. Jo toimiva esimerkki löytyy vaikkapa Örebron kaupungista.
Olisiko jo aika ruveta suunnittelemaan sisämaan kivihiilikattiloiden uusimista monipolttoaineille. Muutoksesta on kahden tason etua. Kivihiilen voi jättää kriisiajan varapolttoaineeksi. Normaalikäytössä voimalat toimivat saasteettomasti, biopolttoaineella. Rikin ja typen päästöt lähiseudun metsiin loppuvat.
Toinen etu liittyy metsien terveyteen. Tiheiköiksi nyt kasvavia männiköitä tulee joka tapauksessa hoitaa harventavin hakkuin, jotta niiden kestävyys ilmansaasteita vastaan paranee.
Energiapuun kaupan käynnistyminen ilahduttaisi ainakin puun kasvattajia, ja samaten koko metsätaloutta, sillä näin löytyisi ratkaisu ensiharvennuksiin. Etenkin mäntytiheiköissä käynnistyisivät energiahakkuut.
Lämpöä nykyään tarvitsee ehkä vähempi, kun ilmasto lämpenee. Mutta autot tarvitsisivat bensaa, vetyä tai maakaasun tapaista ainetta. Saakohan puusta tislattua tämmöisiä. Mäntyöljystä tislaavat monenlaista. Saako lehtipuusta kuumentamalla erillaisia aineita tislattua erilleen kaasuja / nesteitä.