Energiahakkuista ratkaisu ensiharvennuksiin

Parin viime vuosikymmenen aikana Etelä-Suomen talous­metsiin on kasvanut merkittävä hakkuu­säästö.  Hakkuusäästön syn­ty­mi­seen on selvät syyt. Nuoret, täys­tiheät metsät ovat tulleet kas­vuisim­paan vai­hee­seensa, ja viime vuosien suotuisissa lämpö- ja sadeoloissa ne ovat kas­vaneet hy­vin. Pelätyt ilman­saas­teet: rikki, typen oksi­dit ja hiili­diok­si­di eivät ole aina­kaan vielä ehtineet tyreh­dyttää talous­metsi­en kasvua. Osaksi on käynyt päin­vastoin, sillä lisäty­ppi maassa ja li­sähii­li­diok­sidi ilmassa aluksi lannoittavat metsää.

Harvennusmetsien teol­liset hakkuut eivät ole lisään­ty­neet puiden kasvun tahdis­sa. Havumetsien harvennukset ovat pi­kem­min vähen­ty­neet. Hakkuusäästössä kasvaa paljon en­si­har­vennet­tavia männiköitä.

Nuori mänty on kehnoa sellupuuta

Ensiharvennuksen partaalle varttuneista männiköistä on tulossa metsätalouteen vuo­si vuodelta vaikeampi ongelma. Kun puusta on yli­tar­jontaa, puukauppa hyljeksii ensiksi harven­nus­män­tyä. Sellun keit­täjä pitää sitä keh­nona raaka-ainee­na. Pehme­ää, nuorta mäntypuuta hä­viää kuorin­nassa. Ensihar­vennus­män­nyn kuitu on lyhyt­tä. Pape­rin lujitta­mi­seen kuluu sellua enemmän kuin pitem­pikui­tui­ses­ta van­hasta puusta tehtyä massaa. Lyhyet kuidut kat­keile­vat, eikä sel­lun saanto ole sama kuin kuu­sikui­dus­ta. Pulma tulee vas­taan vie­lä kier­rä­tyk­sessä.

Harventamatta jääneet männiköt harsuuntuvat tupsulat­vaisiksi riuku­metsi­köiksi, joita on enää vaikea kas­vattaa tukki­puus­toiksi. Pitkään hoidon puutteessa ryte­köity­neet riuku­männi­köt ovat harvoin hyviä ulkoiluun, marjastukseen tai metsäs­tyk­seen­kään. Ylitiheänä kasvaessaan männiköt menettä­vät elinvoi­maan­sa, eivät­kä ehkä kes­tä enää il­mansaasteita.

Nykysuhdanteissa metsäteollisuus ei laajenna harvennus­mäntyä keittävää selluteollisuutta. Mer­kittä­viä lisä­käytön mah­dol­li­suuksia on vain yksi: puuvoima, eli jalostaa puusta sähköä ja lämpöä.

Puun energiakäytön ympäris­tö-, työllisyys- ja kotimai­suusetu tunnustetaan. Vähemmälle huo­miolle on sen sijaan jäänyt metsäta­louden näkökulma. Ellei nuo­ria metsiä harvenneta ajal­laan, tulevien sukupolvien perin­tö on vaarassa. Talousmet­sien puun tuot­on tuleva ­arvo laskee, jos niitä ei harvenneta aika­naan. Met­säntutki­mus­laitos laski syyskuussa 1992, että met­sis­sämme on vuo­sittain puuta varmuudella tar­jol­la energiakäyttöön ainakin 10 miljoo­naa kuutiota. Ensiharvennuspuuta siitä on vä­hin­tään 7 mil­joonaa kiintokuu­tiota.

Puuvoiman hinta

Harvennuspuusta haketettu raakaenergia saa maksaa tä­nään 4,7 penniä kilowattitunnilta (p/kWh), kun vertailupolttoai­ne on turve. Raskas polttoöljy on pudonnut hintakilpailusta, sil­lä sen polttoainehinta on sisämaassa jo yli 7 p/kWh.

Jotta puu­voi­ma pystyisi kilpailemaan turvevoiman kans­sa, ener­giapuun hinta – jo haketet­tuna voima­lan por­tilla – ei saisi ylittää 95 markkaa kiin­tokuu­tiolta. Pystyykö metsä­energi­aa tuot­ta­maan tähän hin­taan?

Halvinta energiapuuta saadaan sahoilta. Vanhan metsä­säännön mukaan puun korjuu on sitä hal­vempaa, mitä järeämpänä puu korjataan. Kun sahal­le ostet­tavasta raakapuusta ei lähde sahata­varana myyntiin kuin va­jaa puolet (ko­ko Suomessa keskimää­rin 44 prosenttia), sahoille jää runsaasti halvalla korjattua sahausjä­tettä: kuo­rta, ­purua ja losoa.

Sahausjäte kilpailee jo tänään hyvin tur­peen kanssa. Kauppa- ja teollisuusministeriön puun energiakäyttötyöryhmä arvi­oi syksyllä 1992, että sahausjäte on halvin­ta polttoainetta maassamme. Sen polttoainehinta on 2 p/kWh, eli vain puo­let polt­totur­peen tai kivi­hiilen hinnasta. Kaupanteossa sahaus­jäte kannattaa tie­tysti hinnoitella kilpailevan vaihtoeh­don, eli jyrsinturpeen tasolle, siis 4,5-5,0 p/kWh.

Avohakkuuleimi­koista, monitoimikoneen jälkeensä jättä­mistä hakkuutähteen ka­soista korjataan lähes yhtä halpaa ener­giapuuta. Näin hankitaan lisähaketta Kuhmon voima­laan. Hakkuu­tähdehakkeen laitoshinnaksi tulee 5 p/kWh, eli 100 markkaa puun kiin­tokuu­tio.

Varsinaisia ensiharvennuspuun energiahakkuita on maas­samme toistaiseksi vähän. Pohjois-Karjalassa taimikonhoito- ja pienikokoista en­siharvennuspuuta on haketettu Kiteen lämpövoima­laan jo 10 vuoden ajan. Tarkka kirjanpito on seurannut, mistä hakkeen hinta koos­tuu. Vuonna 1991 energiapuun kustannus läm­pövoimalan portil­la (jo hake­tettuna) oli 136 markkaa kiintokuu­tio, polttoainekustannuksena 6,8 p/kWh.

Jos energiapuun korjuukustannuksesta saisi leikatuksi 30 prosen­ttia, energiapuu kilpailisi jo nyt omillaan, ilman tu­kea. Siihen on hyvät mahdollisuudet, sillä nykyään energiapuu­ta han­kitaan pienessä mittakaavassa ja sattumanvaraisin kaupoin, eikä kilpai­lu pääse vaikuttamaan hintaan.

Vertailuksi käyköön turvetuotannon kehit­ys maas­samme. Turpeen hinta saa­tiin ku­riin vasta, kun tur­veta­lous kasvoi riit­tävän suureksi niin, että maa­kunnan par­haat konemiehet kiin­nos­tuivat alasta. Näin voi en­nus­taa käyvän ener­giapuun korjuussa­kin, kun pienpuun hankintaan ke­hitetään parhaat korjuu­ket­jut, rakennetaan sopivim­mat koneet ja savottaan ryhty­vät ammat­timie­het ja asiansa hallitsevat kone­yrittäjät.

Toinen energiapuun hintaa laskeva tekijä on uusi metsä­verotus. Se voi herättää metsä­tilallisten kiin­nos­tuksen. Vuoden 1993 alusta puun, myös ener­giapuun tuotta­misen ja korjuun kus­tannukset saa ensim­mäistä kertaa vähen­tää puun myyn­titulois­ta.

Milloin myit viimeksi energiapuuta?

Energiapuun kauppa on lamaantunut kaikkialla maas­samme. Osto­asia­miehet puut­tu­vat, koska ei ole energiapuuta käyttäviä voi­maloita. Ja maaseu­dulla kaipai­sivat ansi­oi­ta maati­lat, metsä­tilat, metsu­rit, ura­koitsi­jat ja koko muu työlli­syyden ketju? Metsämme kaipaavat hoitavia ensiharvennuksia.

Puuvoimaloita on maassamme vähiten siellä, missä ensi­harvennuspuuta on eniten. Energiapuumarkkinat odottavat puuvoima­loi­ta, ja ne taas odottavat puuvoimaa suosivia poliittisia pää­tök­siä.

Kaupan käynnistämisessä voisi ottaa mallia Ruot­sista. Kun naa­puri­maassamme sää­det­tiin hiili­dioksi­din, ri­kin ja typen päästö­mak­sut, eniten saas­tuttavan kivihii­len hinta nousi niin korkeal­le, että hake­puusta tuli kannattava. Puu sai saas­teettomuutensa vuoksi energiaveroista vapau­tuksen. Van­ho­ja kivi­hiililaitok­sia ruvettiin uusimaan moni­poltto­katti­loiksi si­ten, että ne pystyvät polttamaan myös metsähaketta. Jo toimiva esimerkki löytyy vaikkapa Örebron kaupungista.

Oli­siko jo aika ruveta suun­nittele­maan sisämaan kivi­hiilikattiloi­den uusimista monipolttoai­neille. Muu­toksesta on kahden tason etua. Kivi­hiilen voi­ jättää kriisiajan vara­poltto­aineeksi. Normaali­käytössä voimalat toimi­vat saas­teetto­masti, bio­polttoaineella. Rikin ja typen pääs­töt lähiseu­dun metsiin lop­puvat.

Toinen etu liittyy metsien terveyteen. Ti­heiköiksi nyt kasvavia männiköitä tulee joka tapauksessa hoitaa harventavin hak­kuin, jotta niiden kestävyys ilmansaas­teita vas­taan paranee.

­Energiapuun kaupan käynnistyminen ilahduttaisi ainakin puun kasvattajia, ja samaten koko metsätaloutta, sillä näin löy­tyisi ratkaisu ensihar­vennuk­siin. Etenkin mäntytiheiköissä käyn­nistyisivät ener­gia­hakkuut.