SISÄLTÖ
– Luullaan: pienpuu riittämätön, pienpuu kallista
– Sahateollisuuden tuotanto laskuun
– Sahapuusta saadaan
– Jalostusasteen nosto, aina tulee energiaa
– Sahajätteen hinta
– Ei saisi kutsua jätteeksi ollenkaan
– Kansallinen tavoite: 10 milj. m3/v
– Kuhmon malli
– Kehittämistavoite: pienet kattilat
– Synergia
– Maaseudun elpyminen
*****
Kansallinen tavoite vuoteen 2000 mennessä
Otettakoon kansantaloutemme tämän vuosikymmenen päähaasteeksi talousmetsien hakkuiden lisääminen – Metsä 2000 ohjelmaa myötäillen – 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Miten tavoite palvelisi parhaiten sekä puun kasvattajia, pientä ja keskisuurta teollisuutta (PKT), varsinaista metsäteollisuutta että voimataloutta?
Puolet hakkuista, 10 miljoonaa kuutiota voisi olla sahatukkia. Toiset 10 miljoonaa kuutiota hakattaisiin kuitu- ja energiapuuna, metsänhoidollisin perustein, Metsäntutkimuslaitoksen syksyn 1992 suosituksen mukaisesti. Metsien lisähakkuu (40 prosentin nousu) jakaantuu puun kasvattajille tasaisesti läpi Suomen, sekä yksityismetsiin että yhtiöiden ja valtion metsiin, siinä suhteessa kuin puuvaramme ovat lisääntyneet.
Ensimmäinen tavoite on keskeisin. 10 miljoonasta kuutiosta korjattua tukkipuuta sahataan vuodessa lautaa ja lankkua yhteensä 5 miljoonaa sahakuutiota. Vaikka määrä voi tuntua suurelta, lisäys ei ole metsätaloudelle ylivoimainen. Sahatavaran tuotanto nousee vain takaisin vuoden 1980 tasolle.
Tuotannon lisäyksen päätavoite on sahapuun jalostus maakuntien PKT-yrityksissä niiden lupaavien kokemusten mukaan, mitä Puu-Suomi hankkeessa on jo saatu. Puun mekaaninen jalostus on maaseudun terveintä työllistämistä. Jo vanhastaan tiedetään, että kaikista metsäteollisuuden lohkoista rahapanos sahapuuhun poikii työpaikkoina eniten. Raaka-aine saadaan paikan päällä ilmaisen aurinkoenergian kasvattamana. Sahaus ja höyläys eivät vaadi ulkomaista velkaa. Sahausjalosteet voi nyt viedä ulkomaille entistä helpommin, kun markkaa on kellutettu ja dollarin arvo on noussut. Samalla sahatukin ostohinta on laskenut.
Sahauksesta jää poltettavaksi 2 miljoonaa kiintokuutiota kuori- ja purujätettä. Sahauksesta jää myös pintahaketta, yhteensä 3 miljoonaa kiintokuutiota. Koska pintahake on sellunkeiton parasta raaka-ainetta, se kannattaa ohjata sellutehtaaseen.
Toinen tavoite on varautua rakentamaan 3 uutta sellutehdasta jo 1990-luvulla. Ne tarvitsevat raaka-ainetta yhteensä 8 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se saadaan sahojen pintahakkeena (3 miljoonaa kuutiota vuodessa) ja ensiharvennusohjelman kuitupuuna (5 miljoonaa kuutiota vuodessa).
Vaikka sellun maailmanmarkkinahinta on nyt huono, sellun ja siitä valmistettavan puuvapaan hienopaperin kysynnän voi arvioida paranevan ainakin keskipitkällä (10-20 vuotta) tähtäimellä. Paperinkulutus maailmassa nousee, ja kysytyimmiksi laaduiksi voivat tulla kierrätystä parhaiten kestävät sellupohjaiset paperit.
Uudet sellutehtaat olisivat maamme voimataloudelle edullisia. Ne rakennettaisiin sähkön tuotannoltaan yliomavaraisiksi.
Kolmas tavoite on rakentaa ja uusia biopolttoaineella käyviä voimaloita maahamme. Niiden raaka-ainetta ovat mm. sahoilta tuleva jäte (2 miljoonaa kuutiota) ja toinen puoli ensiharvennusohjelmaa (5 miljoonaa kuutiota). Biovoimalat tuottavat leijupetitekniikalla sekä sähköä että lämpöä. Niissä on monipolttokattilat, joihin käyvät kaikki kiinteät polttoaineet: kuori, puru, hake, metsätähde ja turve.
Biovoimaloita on kahta kokoa. Pienemmän, Kuhmon mallin lämmön tuotto ohjataan kaukolämpöverkkoon. Suuremmat biovoimalat ovat joko kaupunkien yhteydessä, metsäteollisuuden osana tai lauhdevoimaloina maaseudulla siten, että nykyisissä ja uusissa turvevoimaloissa voisi polttaa sekä turvetta että haketta.
Yhdistämällä metsä- ja voimatalous sekä käyttämällä uusinta kotimaista tekniikkaa, 20 miljoonan kuution lisähakkuulla voi tuottaa sekä metsäteollisuuden jalosteita vientiin että sähköä kotimaahan yli 1000 megawattia. Metsäteollisuus käyttää itse osan sähköstä. Myyntisähköä tulee silti noin 800 MW.
Puuvoiman hinta
Puuvoiman hinta kestää kilpailun, kun voimatalous, metsätalous ja metsäteollisuus toimivat yhdessä. Halvin metsäenergia, 20 markkaa megawattitunti (MWh), tulee juuri metsäteollisuudesta, sahapuun ja sellunkeiton jätteinä.
Pienten ja keskisuurten sahojen jäte maksaa aluevoimaloille hieman enemmän, saman verran kuin turve, 45-50 mk/MWh. Päätehakkuun tähde maksaa voimalan portilla 50-60 mk/MWh. Hieman kalliimpaa hakepuuta korjataan metsänhoidollisista kohteista, esimerkiksi Kiteellä hintataso on 68 mk/MWh. Kiteeläiset laskevat energiapuun eduksi metsänhoidon, metsien lisääntyvän hakkuumahdon ja tulevaisuudessa kertyvät metsäverot.
Euroopan yhteisön mukainen ympäristöverotus pudottaa kivihiilen ja raskasöljyn kilpailukyvyn. Näin tapahtui jo Ruotsissa. Aluevoimaloissa puuvoiman tuleva kilpailija on turve. Mutta jos puu- ja turvevoima yhdistetään sekä polttoaineen hankinnassa että voimaloissa, kotimaisen vaihtoehdon taloudellisuus on hyvä.
Metsien kokonaisvaltaisen hyödyntämisen etuja
Ratkaisu on ympäristölle ystävällinen: ei ikuisia jätteitä, ei lisähiilidioksidia ilmakehään, ei rikkiä, typen oksidit minimoidaan uudella tekniikalla. Rakeistettu puun tuhka palautetaan metsään.
Kestävän, Plusmetsätalouden tavoitteissa pysytään edelleen. Metsävaramme lisääntyvät ainakin vuoteen 2030 asti. Metsää on vara jättää täysimääräisenä suunniteltuihin suojeluvarauksiin.
Linjaus kotimaisiin uusiutuviin energiavaroihin, Suomessa puuvoimaan, piirtää maastamme kuvaa kestävän kehityksen ja moniarvoisen metsätalouden tyyssijana. Sen arvoa vientimme ja kansantaloutemme tulevaisuudelle ei ole vielä oivallettu.
Puujäte- ja hakevoimalat sekä kuorta ja jäteliemiä polttavat kattilat ovat etevän teknologian, suomalaisten hyvin hallitsemaa tietotaitoa. Kotimainen voimalateollisuus, esimerkkinä Ahlström ja Tampella, edustaa alan uusinta kansainvälistä osaamista. Ala on ilmeinen kansantaloutemme kasvun lohko ja tulevaisuuden vientivaltti.
Yhdistämällä sahateollisuus ja voimatalous toteutuu yhteisetuja. Saha hyötyy saadessaan vaikeasti markkinoitavan sahausjätteensä myydyksi voimalaan. Rimoista ja losoista valmistetun hakkeen voi joko polttaa tai myydä lähimmälle sellutehtaalle.
Voimala hyötyy siitä, että sillä on varma polttoaineen toimittaja, polttoaineen voi hinnoitella halvimman vaihtoehdon eli jyrsinturpeen tasolle (40-50 mk/MWh). Sahapuussa korjattava metsäenergia on halvinta ja helpoimmin korjattavaa metsäenergiaa.
Puun tuottaja hyötyy siitä, että hänen leimikollaan on entistä useampi mahdollinen ostaja. Saha ja voimala yhdessä voivat periaatteessa ostaa koko leimikon. Tukkipuusta valmistetaan sahatavaraa, kuitupuu ja pintahake myydään edelleen selluteollisuudelle, sahausjäte jalostetaan sähköksi ja kaukolämmöksi. Markkinoiden niin päättäessä myös kuitupuu (erityisesti ensiharvennuspuu) ja pintahake voidaan ohjata voimalaan.
Ensiharvennus- ja pienpuun energiakäytöllä on lisäksi metsänhoidon peruste: ellei nuoria metsiä harvenneta ajallaan, tulevien sukupolvien metsäperintö on vaarassa. Talousmetsän puun tuoton tuleva arvo laskee, jos sitä ei harvenneta aikanaan. Myös metsien kestävyys ilmansaasteita vastaan voi vähentyä.
Kuopio 25.11.1992
Metsäinnovaatio-projekti
Kuopion lääninhallitus
PUU-SUOMI -projekti
METSÄT LÄÄNIN VOIMAVARANA -seminaari