Puuenergia ympäristöystävällisin ja työllistävin vaihtoehto

Kotimaisilla energialähteillä, puulla ja turpeella on kestävän ta­louden ja kestävän kehityksen edut. Niiden riittä­vyys on hyvä; aurinkoperäisen puuvoiman riittä­vyys on kai­kista polt­toaineista paras. Puuvoima on myös ympäris­töl­le ystä­vällinen: siinä ei ole hiilidioksidia eikä rikkiä. Puun ja tur­peen luoma työlli­syys on kestävää ja maaseu­dulle hajautunut­ta; puu- ja turvevoi­malla suomalaisen maaseudun voi pitää asut­tuna ja tuot­tavana.

Puuvoima on jo osa metsätaloutta

Puuvoima, jonka osuus maamme energiatarpeesta on 14 prosenttia, on kytkeytynyt verkkomaises­ti metsäta­louteen ja met­säteollisuuteen. Metsäteollisuus tuli kansalliseen energiaverk­koon voimalla, kun se toteutti energian säästöohjelmansa 1970- ja 1980-luvuilla. Sahat ja selluteolli­suus kehittivät puu­jät­teiden tarkan polton, ja metsäte­ollisuutemme muuntui keskei­sim­millä lohkoillaan ulkomaisen fos­siilienergian ostajasta koti­maisen energian myy­jäksi. Tämä yh­teys on perusvoiman kotimaisen ratkai­sun avain.

Puu­voiman tuo­tan­to lisään­tyisi nopeimmin sellu­tehtais­sa. Ener­gia saatai­siin jalostuneim­massa muodossaan: säh­könä. Esimerkiksi uu­denai­kaisimmassa täyden mittakaa­van sellutehtaas­sa, Enon Uima­harjussa säh­kön yli­oma­varai­suus on noin 30 pro­sent­tia. Puusäh­köä syn­tyy 1123 kWh ilmakuivaa sellu­ton­nia koh­ti, ja kun säh­köä ku­luu vain 800 kWh/tn, myyntiin jää 323 kWh/tn.

Nyky­tekniikalla yksi sel­lutehdas voi myydä puusäh­köä 25 me­gawatin teholla. Mutta jos tehtaa­seen tulevan bio­massan käyttö ja energiajalostus maksimoidaan (lei­jupetipolt­to, paineistettu kaa­su­tus, lisä­raa­ka-ainetta metsästä), myynti­säh­kön te­hon voisi nos­taa vä­lille 52-136 mega­wattia. Jokai­nen uusi sel­lutehdas on samalla noin 100 megawa­tin säh­kövoi­ma­la.

Uuden sukupolven sellutehtaita on ehdotettu perustetta­vaksi maahamme 3-5 kappaletta. Paitsi voimataloudeltaan, ne oli­sivat uutta sukupolvea myös veden käytöltään. Jätevedettömän, sul­je­tun kierron sellutehtaan odotetaan toteutuvan jo tällä vuo­sikym­me­nellä.

Kuhmon etevä malli

Maakunnan mittakaavaan parhaiten sopiva puuvoiman taso on Kuhmon malli. Se on integroitu, pie­nen ja keskisuuren mit­ta­kaavan puu­n jalos­tus­laitos. Kuhmon mal­lin ydin on paikalli­nen saha, jonka sivu­tuotteet kuori (12 prosenttia) ja sahanpuru (13 prosenttia), ja­los­tetaan energiaksi. Sähköä saadaan 5 me­gawatin ja kaukolämpöä 13 megawatin kil­piar­volla. Sahaus­jä­tettä voi jatkaa metsä­hak­keella, tai turpeel­la kuten Kankaanpään uudessa voimalassa.

Kuhmon mallissa on se etu, että puun energiaosuus tuo­daan metsästä joka tapauksessa järeän sahapuun sivutuotteena. Van­han metsäsäännön mukaan puun korjuu on kuutiota kohti sitä halvem­paa, mitä järeämpää puuta hakataan. Siksi tukista sahatta­vat kuori, puru ja hake ovat halvinta metsäenergiaa. Ne kil­pai­levat lämpölaitok­sessa polt­toturpeen kanssa. Raskas poltto­öljy on jo pudonnut kilpai­lusta.

Kuhmon malli jo osoittaa, että puu- ja voimatalous kan­nat­taa yhdistää. Kun saha ja voimala käyvät samalla tontil­la, sa­ha pääsee eroon ennen hanka­lasta jättees­tään, ja saa siitä vielä kohtuullisen maksunkin. Voimala taas hyötyy siitä, että poltto­aineen virta on tasainen, ja polttoaine on kohtuuhin­tais­ta. Mitä pa­rem­min maa­kunnal­li­nen sahate­ollisuus voi, mitä enem­män saha­puuta korja­taan, sitä enem­män korjataan myös edul­lista energia­puuta.

Puun tuottaja hyötyy siitä, että hänen leimikollaan on entistä useampi mahdollinen ostaja. Saha ja voimala yhdessä voi­vat periaatteessa ostaa koko leimikon. Tuk­ki­puusta valmiste­taan sahatavaraa, kuitupuu ja pintaha­ke myydään edelleen sellu­teol­lisuudelle, sahausjäte jalos­tetaan sähköksi ja kaukolämmök­si. Markkinoiden niin päättäessä myös kuitupuu (erityisesti ensihar­ven­nuspuu) ja pintaha­ke voidaan ohjata voimalaan.

Kuhmon malli – piensahaus ja puusähkön tuotanto sahaus­jät­teestä ja metsähakkeesta – on kestävän metsä- ja ener­giata­louden ihanne koko maakuntien Suomelle. Raaka-aineet ja energia, niiden jalostus ja myynti ovat maakunnan omissa käsissä. Työl­listävä vaikutus on pysyvä. Se on hajautunut monen ammatin kes­ken koko maakuntaan.

Jos Kuhmon mallia kloonattaisiin sopivilla paikkakunnil­la Suomessa, maaseutumme pien­voima­loissa voisi tuottaa sähköä 150 megawatin teholla. Lähi­vuosina Kuhmon malliin sopivia voi­mala­päätök­siä harkitsevat muun muassa Pieksämäki, Iisal­mi, La­pua, Tor­nio, Vii­tasaari, Kankaanpää, Kemijärvi, Liek­sa, Sodan­kylä, Siilinjär­vi, Ylivieska, Outokumpu, Lep­pävirta, Ilomantsi, Nur­mes, Rova­niemi, Kemi ….

Energiahakkuita ensiharvennuksiin

Puuvoiman ja metsätalouden verkon eräs osa ovat ensi­harvennukset. Maamme metsiin on nimittäin kertynyt merkittävä hakkuu­säästö parin viime vuosikymmenen aikana. Hakkuusäästön syntymi­seen on selvät syyt. Nuoret metsät ovat tul­leet kas­vui­sim­paan vaihee­seensa, ja viime vuosien suo­tuisissa ilmasto-oloissa ne ovat kas­vaneet hy­vin. Pelätyt ilman­saas­teet: rikki, typen oksi­dit ja hiilidioksidi eivät ole aina­kaan vielä ehtineet tyreh­dyttää havupuiden kasvua. It­se asiassa ty­pen oksi­dit ja hiili­dioksidi parhaillaan kiihdyttävät nuorten metsi­en kas­vua.

Harvennusmetsien teol­liset hakkuut eivät ole lisään­ty­neet metsien kasvun tahdis­sa. Havumetsien ensiharvennukset ovat pikemmin vähen­ty­neet. Etenkin ensiharvennettavien männiköiden alihakkuu näyt­tää jatku­van lähivuosina.

Ensiharvennuksen partaalle varttuneista männiköistä on tulossa vuo­si vuodelta vaikeampi ongelma. Puun yli­tar­jonnan val­litessa ensiharven­nus­mänty ei käy kaupaksi, sillä sellun keit­täjä pitää sitä keh­nona raaka-aineena. Pehme­ää nuorta puuta hä­viää kuorin­nassa. Ensiharvennusmän­nyn kuitu on lyhyt­tä. Pape­rin lujitta­mi­seen kuluu sellua enemmän kuin pitem­pikui­tui­ses­ta van­hasta puusta tehtyä massaa. Lyhyet kuidut katkeile­vat, eikä sel­lun saanto ole sama kuin kuu­sikuidus­ta. Pulma tulee vas­taan vie­lä kier­rä­tyk­sessä.

Harventamatta jääneet männiköt harsuuntuvat riuku­metsi­köiksi, joita on enää vaikea kas­vattaa tukki­puustoiksi. Männyn tiheiköt menettävät elinvoi­maansa, eivätkä ehkä kes­tä enää il­mansaasteita. Sadeveden mukana tulevat hapanlaskeumat, pääosak­si rikki, uhkaavat nyt met­siämme.

Metsäteollisuus ei nykysuhdanteissa pysty lisäämään en­siharvennusten männyn ostoja. Merkittäviä lisäkäytön mah­dol­li­suuk­sia on vain yksi: puuvoima, eli jalostaa puu­ta energiak­si. Osan ensiharvennuspuuta voisi polttaa Kuhmon mallin mukaisissa kattiloissa, osan selluteollisuuden kattiloissa.

Puu ja turve yhteen

Puu ja turve eivät kilpaile keskenään, jos ne yhdiste­tään uudella tekniikalla. Vain jyr­sinturvetta poltta­vien laitos­ten katti­lat ovat jo osaksi vanhentunutta tek­niikkaa. Kun ne jou­du­taan jo­ka ta­pauksessa uusimaan vanhemmasta päästään, kor­vaa­viksi kat­ti­loiksi valittakoon uuden sukupolven moni­toi­mi­kat­ti­lat. Niissä voi polttaa kaikkia kiin­teitä polttoai­nei­ta: ha­ket­ta, kuorta, purua, palaturvetta, jyrsinturvetta ja kivihiil­täkin, jos tiukka paikka tulee.

Uusituissa turvevoimaloissa voi polttaa ener­gia­puu­ta isossa mit­takaavassa. Esimerkiksi käyköön ruotsalainen Örebron kaupunki. Siel­lä toimii jo pääosaksi metsähaketta osta­va, Haapa­ve­den turvelai­tok­sen kokoi­nen moni­poltto­voi­mala. Metsäntutkimus­laitok­sen ylijohta­ja, professori Olavi Huikari ehdotti Haapave­den tur­ve­voi­malaan jo kymmenen vuotta sitten Örebron tyyp­pistä moni­polt­tokattilaa, mutta silloin ehdotus hylättiin mah­dottoma­na. Nyt ehdotus voisi toteutua uudella tekniikalla.

Nykyisten tur­vevoimaloiden säh­köte­ho­a voisi nos­taa jopa 500 me­gawatil­la, kun niiden tekniikka uusi­taan ja kun lisäpolt­toainee­ksi käy­te­tään 5 – 7 tera­wattitunnin verran vuodessa sekä hakepuuta että tur­vet­ta.

Puu-, ja osin turvevoimasta, voi koostaa perusvoimaa 1000 megawattia siinä kuin ulkomaisistakin vaihtoehdoista. Koti­mainen perusvoima on ympäristölle ystävällisin, maakuntien Suo­mel­le työllistävin ja maamme kansantaloudelle kannattavin. Mitä syvemmäl­le vaivumme la­mas­sa, mitä enemmän vel­kaannumme ulko­maille, sitä tärkeämmäksi tulee jo 1980-luvun alussa vedet­ty lin­ja: paranna energian säästöä ja lisää koti­maista voimaa. Puu- ja turvevoimasta ei ole syytä hellittää.

*****

Iisalmen Sanomat käsikirjoitus 17.12.1992 julkaistu 4.1.1993

(käsikirjoituksen alkuperäinen otsikko: PUU- JA TURVEVOIMASTA EI SYYTÄ HELLITTÄÄ)

*****

Kommentti 6.11.2020

1990-luvun alussa kasvatusmetsien ensiharvennusten rästit olivat todellinen ongelma.