Puuvoima on kestävintä kehitystä

Ympäristö painaa Suomen tulevassa energiataloudessa pal­jon, enemmän kuin jauhettavan sähkön turpiinihinta. 2000-luvun tulevaisuuteen ei enää soisi kuuluvan ikuisia ydin­jät­tei­tä. Loppuvaksi ha­luaisim­me myös hiilidiok­sidin pääs­töt, ja nii­den myötä ilmake­hän hal­litse­matto­man lämpenemisen. Emme ylipään­sä haluaisi enää aiheuttaa ympä­ris­tölle ylisuku­polvisia mul­lis­tuk­sia, näinhän meitä evästi Rio de Ja­neiron ympäristöko­kous kesä­kuussa 1992.

Puuvoimalla on puo­lellaan kestävän ta­lou­den ympäristö­edut. Puun palaminen ei ole luonnolle ongelma, koska se on osa luonnon kiertokul­kua. Puu­voima on il­make­hälle ystä­väl­linen: se ei lisää hii­li­diok­si­dia, eikä siitä koidu hap­posatei­ta. Puuvoi­man ongelmallisin jäte on tuhka. Sen hävitys ei ole kuitenkaan ongelma, sillä puun tuh­kalla voi, ja sillä kuuluu lannoittaa metsää.

Ympäristön eduksi voi laskea myös metsävarojemme riit­tä­vyyden. Ensimmäistä kertaa metsätaloutemme historiassa tunnem­me metsämme ja niiden vuo­tuisen kas­vun nyt hyvin tarkkaan, sa­tel­liit­tien ja tietokoneiden avul­la lähes puu puulta. Ensim­mäis­tä ker­taa taloushisto­riassa kaikki metsistä kiinnostuneet osa­puolet myös myöntä­vät, että metsissämme on puuta, sitä on paljon ja se kasvaa ker­ta­luok­kaa enemmän kuin mitä sitä haka­taan.

Hak­kuut, mukaan lukien puiden luontainen kuolleisuus, poistavat Suo­men met­sistä vuosittain noin 55 mil­joonaa kiinto­kuu­tiota. Runko­puun kasvu, 79 milj. m3/v, on 44 prosenttia suu­rempi, ja metsä­biomassan kokonaiskasvu, 129 milj. m3/v, vastaa­vas­ti 135 pro­senttia suurempi kuin talousmetsien hakkuu.

Hakkuita on nyt vara lisätä. On syytä edelleen ko­ros­taa, että lisä­hakkuu kos­kisi vain talous­met­siä ja niistäkin vain osaa vuotuisesta kasvusta. Talousmetsien lisähakkuu ja luonnon suojelu eivät ole ris­ti­riidas­sa keskenään. 1990-luvulla met­sää on va­ra jättää suo­je­luun, esi­mer­kiksi uuteen aarni­metsä­oh­jel­maan.

Puuvoimalla työllistää parhaiten

Rakennettiinpa perusvoimaa ydinenergialla, maakaasulla tai puulla, työllisyys elpyy ainakin voimaloiden rakennustöiden verran. Ydinvoimalassa on eniten erikoistekniikkaa, joka on os­tet­tava ulkomailta. Ydinvoiman työllistävin vaiku­tus on kol­mesta vaihtoehdosta heikoin.

Maa­kaasun eduksi voi laskea kotimaassa taottavat kaasu­put­ket. Ne työl­lis­täisivät Rau­taruukin. Vaihtoehdoista kotimai­sin on kuitenkin puuvoi­ma, sillä vain muuta­mia voimalanosia, ku­ten tur­piinin sii­piä, jou­dutaan osta­maan ulkomail­ta. Sitä paitsi puuvoima menee maakaasun edelle, koska polttoaine hanki­taan aina koti­maasta, kotimaisella työllä ja kotimaisin konein. Puuta tuo­tettaisiin ja korjattaisiin 1000 megawatin perusvoi­maan noin 10 miljoonaa li­säkuutiota vuodessa.

Puun hankinnan osalta työllistävä vaikutus on Metsän­tutki­muslaitoksen mukaan 15’000 – 20’000, jos puun käytön lisäys on tuo 10 miljoonaa kuutiota vuodes­sa. Työpaikat jakaan­tuvat luon­nollisesti ja tasaisesti läpi Suomen: maatiloille, met­säti­loille, metsu­reille, urakoitsijoille, konepajateollisuu­teen, tuo­tekehittelyyn ja koko kerrannais­työpaik­kojen ketjuun.

Puuvoiman luoma työl­li­syys on kestävää. Puuvoi­ma ei pe­tä, kun voi­ma­lan rakennus­työt ovat päätty­neet. Puulla voi pitää suoma­laisen maaseudun jatkuvasti sekä asut­tuna että tuot­tavana.

Talous ja ulkomaan velka

Nykylaman syvin olemus liittyy ulkomaan velkaan. Vuoden 1992 lopussa ulkomaan velkaa on noin 150’000 markkaa suomalaista nelihenkistä perhettä kohti.

Mikä nykyvelkaantumisessa poikkeaa aikaisemmista ulko­maan lainoista, onhan valtio velkaa ottanut ulkomailta iät ja ajat?  Ulkomaan pankinjohtajan näkökulmasta Suomen metsät ovat annetun ve­lan vakuus. Metsissämme kasvaa puuta 1900 miljoonaa kuutio­ta.  Jos saisimme myydyk­si kai­ken puun Euro-osta­jalle pys­tyyn, kes­ki­hintaan 100 markkaa kiintokuu­tio, hän tilit­täisi met­sära­haa 190 mil­jardia. Suomella on nyt ulkomaista velkaa metsä­vakuuden verran, va­jaat 200 miljar­dia markkaa. Ylitämmekö vakuu­temme ensi vuonna?

Kaikkia talouden valintoja tulisi nyt tarkastella ulko­maan velan valossa: lisään­tyykö velka edel­leen, vai vä­henee­kö se? Valit­semmeko siis perusvoimaksi ydin­voiman, jonka ra­kentami­nen vaa­tii lisävel­kaa yli 10 miljardia markkaa, ja jon­ka poltto­ai­ne, uraa­nia on ostetta­va noin puoli mil­jardin lisävelalla vuo­des­sa. Tuom­meko maa­han edel­leen ja en­tistä enemmän ulko­mai­sia fossii­li­polttoaineita? Tuontienergian lasku oli vuonna 1991 yhteensä 11,1 miljardia markkaa.

Entäpä jos päädymme kotimaiseen ener­giava­raan, puuhun ja turpeeseen? Raaka-aine kasvaa ilmaisella aurin­gon voi­malla, ja se korjataan kotimaisella työllä. Puu- ja turve jalostetaan sähköksi ja läm­möksi ko­timai­sen teol­li­suuden takomissa voima­loissa? Kotimai­nen ener­gia on perusvoiman vaihtoehdoista ainut, millä emme velkaan­nu lisää.

Energian kotimaisuus unohtui

Kymmenen vuotta sitten, 1982, maamme energiapolitiikal­la oli kaksi tavoi­tetta: energian säästäminen ja energian koti­mai­suuden (erityi­sesti puun ja turpeen osuuden) lisäämi­nen. En­simmäisen tavoitteen lienemme saavuttaneet. Kyl­lä suo­ma­laista energian säästämistä ja esimerkiksi raken­nus- ja lämmön­säätö­tek­niikkaa voi esi­tellä kelle vieraalle tahan­sa.

Toista tavoitetta emme sen sijaan saavu­ttaneet. Energi­an kotimaisuus on päinvastoin laskenut viimeiset 10 vuotta, ja itse asiassa koko sen ajan, kun sitä on seurattu kauppa- ja teol­lisuus­minis­teri­ön energiatilastos­sa. Kun ener­giasta oli ko­ti­maista 35 prosenttia vuonna 1970, kahden­kymmenen vuo­den kulut­tua kotimai­suus oli alentunut jo 26 prosenttiin. Kahden energia­krii­sin (1973 ja 1979) jäl­keen öljyn osuus kyl­lä vähe­ni, mut­ta se kor­vautui 1980-luvul­la ydin­voi­mal­la, eikä koti­maisin energia­va­roin, kuten useat ko­mi­teamie­tinnöt 1980-luvun alussa esit­ti­vät.

Vuonna 1992 energian säästäminen on energiapolitiikas­samme edelleen ajankoh­tainen. Etevä teknologia (high tech) tuo sääs­tämiseen jatkuvasti uutta.

Energian kotimaisuusasteen parantamista ei sen sijaan enää mainita kansalliseksi tavoitteeksi. Kuitenkin se on 1990-luvulla verrat­tomasti tär­keäm­pää kuin 1980-luvul­la. Energia oli silloin osa vastaosto­kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Vaihdoimme kotimais­ta työtä ulko­maiseen öljyyn.

Kolmen tason ratkaisu

Puuvoima, jonka osuus maamme energiatarpeesta on 14 prosenttia, on kytkeytynyt verkkomaises­ti metsäta­louteen ja met­säteollisuuteen. Metsäteollisuus tuli energiaverkkoon voimalla, kun se toteutti kansallisesti tärkeimmän energian säästöohjelman 1970- ja 1980-luvuilla. Kun sahat ja selluteollisuus kehittivät puu­jätteiden tarkan polton, metsäte­ollisuutemme muuntui keskei­sim­millä alueillaan ulkomaisen fos­siilienergian ostajasta koti­maisen energian myy­jäksi. Tämä yh­teys on perusvoiman kotimaisen ratkaisun avain.

Otettakoon kansantaloutemme tämän vuosikymmenen pääta­voitteeksi ta­lousmet­sien hakkuiden lisääminen – Metsä 2000 oh­jel­maa myötäil­len – 20 miljoonalla kuu­tiolla vuodessa. Puolet hakkuista, 10 miljoo­naa kuutiota voisi olla sa­hatuk­kia. Toiset 10 miljoo­naa kuu­tiota hakattaisiin kuitu- ja ener­giapuu­na, met­sänhoidol­li­sin perus­tein, Metsäntut­kimuslaitok­sen syksyn 1992 suosituksen mukaisesti. Metsien lisähakkuu (40 pro­sentin nousu) jakaantuu puun kasvattajille tasaisesti läpi Suomen, sekä yksi­tyis­metsiin että yhtiöiden ja valti­on metsiin, siinä suhteessa kuin puuvaramme ovat lisääntyneet.

Ensimmäinen tavoite on keskeisin. 10 miljoonasta kuu­tiosta korjattua tukki­puuta sahataan vuodessa lautaa ja lank­kua yhteensä 5 miljoonaa sahakuu­tiota. Vaikka määrä voi tuntua suu­relta, li­säys ei ole metsä­taloudelle ylivoi­mai­nen. Sahatava­ran tuo­tanto nousee vain takai­sin vuoden 1980 tasol­le.

Tuo­tannon li­säyksen päätavoi­te on sahapuun jalostus maa­kuntien PKT-yrityk­sissä. Puun mekaaninen jalostus on maaseu­dun terveintä työllistämistä, sillä jo vanhastaan tiedetään, et­tä kai­kista metsä­teollisuuden lohkoista rahapanos sahapuuhun poi­kii työpaik­koina eniten. Sahaus ja höyläys eivät vaadi ul­ko­maista velkaa. Sahausja­losteet voi nyt viedä ulko­mail­le entis­tä helpom­min, kun mar­kkaa on kellutettu ja dollarin arvo on nous­sut. Sa­malla sahatukin ostohinta on laskenut.

Sahauksesta jää poltettavaksi 2 miljoonaa kiintokuutio­ta kuori- ja purujätettä. Sahauksesta jää myös pinta­haketta, yh­teensä 3 miljoonaa kiintokuutiota. Koska pintahake on sellunkei­ton parasta raaka-ainetta, se kannattaa ohjata sellu­tehtaa­seen.

Toinen tavoite on varautua rakentamaan 3 uutta sellu­tehdasta jo 1990-luvulla. Ne tarvitsevat raaka-ainetta yhteensä 8 miljoo­naa kuutiota vuodessa. Se saa­daan saho­jen pintahakkeena (3 miljoonaa) ja ensiharven­nusten kuitupuu­na (5 miljoonaa kuu­tiota vuodessa).

Uuden sukupolven sellutehtaat ovat voima- ja ympäristö­taloudel­le edul­li­sia. Ne rakennetaan sähkön tuotannoltaan yli­omava­raisiksi. Veden osalta tavoitteena on jätteetön, suljettu kierto.

Kolmas tavoite on rakentaa ja uusia biopolttoaineella käyviä voimaloita maahamme. Niiden raaka-ainetta ovat sa­hoilta tuleva jäte (2 miljoo­naa kuutiota) ja ensi­harven­nusten energiapuu (5 mil­joonaa kuu­tiota). Biovoima­lat tuotta­vat leiju­petitek­nii­kalla se­kä sähköä että lämpöä. Niissä on monipoltto­kat­tilat, joihin käy­vät kaikki kiinteät polttoaineet: kuori, pu­ru, hake, metsä­tähde ja turve.

Biovoima­loita on kahta kokoa. Pienemmän, Kuhmon mallin lämmön tuotto ohjataan sahapaikkakunnan kaukolämpöverk­koon. Suu­rem­mat bio­voima­lat ovat joko kaupunkien yh­teydessä, metsä­te­olli­suuden osa­na tai lauhde­voi­maloina maaseudul­la si­ten, että nykyi­sissä ja uusissa turve­voimaloissa voisi polt­taa sekä tur­vetta että haketta.

Yhdistämällä metsä- ja voimatalous sekä käyttämällä uu­sinta kotimaista tekniikkaa, 20 miljoonan kuution lisä­hakkuulla voi tuottaa sekä metsäteollisuuden jalos­teita vientiin että säh­köä kotimaahan yli 1000 megawattia. Metsäte­olli­suus käyttää itse osan sähkös­tä. Myyn­tisähköä tulee silti noin 800 MW.

Kotimaisen metsä- ja energiatalouden kehittäminen yh­des­sä, koko maata työllistävällä ja ympäristön kestävästi säi­lyttä­vällä taval­la, on nopein ja varmin tie, millä Suomen kan­santa­lous ohja­taan nykyisestä lamasta. Kotimaisen vaihtoehdon merki­tys on suurin Maakuntien Suomessa, siellä missä talouden vaih­toehdot ovat nyt muuten vähissä.

Länsi-Savo 3.1.1993 käsikirjoitus 17.12.1992

(käsikirjoituksen alkuperäinen otsikko: PUUVOIMAN ETUINA YMPÄRISTÖ, TYÖLLISYYS JA TALOUS)