PUNAPÄÄNARSKU (Netta rufina, engl. Red-crested pochard) on meillä satunnainen laji. Koiraalla on punaruskea pää ja musta rinta, kyljissä on paljon valkoista. Naaras on yleisväriltään ruskea, mutta posket ovat vaaleat. Punapäänarsku kuuluu sukeltajasorsiin. Ruumiin pituus on 56 cm ja paino 1100 g. Punapäänarsku (WP Commons ) Punapäänarsku suosii lähinnä syviä, isoja järviä tai makea- tai murtovetisiä laguuneja, …
Jatka lukemista Punapäänarsku ja sen havainto Suomen Lapissa
SEPELHANHI (Branta bernicla , engl. Brent goose) kuuluu arktisiin hanhiin. Laji on kirjohanhista tummin, vain kaulalla on pieni, valkea laikku muuten mustassa höyhenpuvussa. Tosin peräpuoli on tälläkin lajilla valkea, kuten lähes kaikilla muillakin hanhilla. Valkoposkihanhesta lajin erottaa parhaiten tumman vatsan perusteella. Valkoposkihanhen vatsa on valkoinen. Sepelhanhen paino on 1850 g, ruumiin pituus 61 cm ja siipien …
SILKKIUIKKU Podiceps cristatus KUVAUS. Silkkiuikku on suurin uikkumme, joka pesimäkaudella on helpoimmin tunnistettavissa punaruskean poskipartansa perusteella. Ruumiin pituus on 46 – 61 cm ja paino 596 – 1490 g. Silkkiuikku on laajalle levinnyt laji. Sitä tavataan laajalti Euroopassa ja Aasiassa, mutta pesivänä paikoin myös Afrikassa ja Australiassa. Suomessa lajia tavataan pohjoisimpana maailmassa. Pesimäympäristönä silkkiuikku suosii …
Jatka lukemista Silkkiuikku ja sen esiintyminen Suomen Lapissa
VALKOPOSKIHANHI (Branta leucopsis) kuuluu kirjohanhien (Branta) sukuun. Laji on yleisiä hanhiamme pienempi, mustavalkea vesilintu, jonka posket ovat, paljon suuremmasta kanadanhanhesta poiketen, laajalti valkeat. Valkoposkihanhi Lajin luontainen ravinto koostuu pesimäaikana erilaisista tundran kasveista. Muuttomatkoilla syödään rantaniittyjen kasvillisuutta, lähinnä erilaisia heinälajeja, tai etsitään rantavedestä levää. Lajin pelloilla harjoittama laidunnus on aiheuttanut konflikteja viljelijäväestön kanssa kaikilla talvehtimisalueilla, sekä …
Jatka lukemista Valkoposkihanhi ja sen esiintyminen Suomen Lapissa
KELTAVÄSTÄRÄKKI Motacilla flava Keltavästäräkki (Motacilla flava , engl. Yellow wagtail , ruots. Gulärla ) on Lapin soiden tunnusomaisimpia lintuja. Kesäinen koiras on vatsapuoleltaan kirkkaan keltainen, selkäpuolelta vihertävämpi ja tummempi; pää on yleensä pohjoisella thunbergi-alalajilla tumma. Naaraat ja nuoret linnut ovat hailakamman värisiä, harmahtavan kellanvihreitä. Hyvä tuntomerkki kaikissa puvuissa on kuitenkin lajin vsiy-ääni. Keltavästäräkin systematiikka on kuitenkin varsin sekava ja monimutkainen, tällä hetkellä hyväksyttyjä …
Jatka lukemista Keltavästäräkki ja sen esiintyminen Suomen Lapissa
Introduction The United Nations Kyoto Convention on Climate Change (Kyoto Protocol ... 1997) accepted in 1997 the principle of forest sinks as a means to combat the threatening climate change. According to that principle the increasing emissions to atmosphere of carbon dioxide can be counterbalanced by capturing the excess carbon dioxide from the atmosphere down …
Jatka lukemista Energy forests with Salix as a Carbon Dioxide sink
Voimaloiden puustamaksukyky on noussut paperiteollisuuden puustamaksukyvyn yläpuolelle
vuosikasvua 75 kuutiota hehtaarilla Ajatuksen hakepajusta toivat Suomeen metsäjohtaja Ralph Erik Serlachius ja metsätutkija Risto Sarvas vuonna 1953. He ostivat Tanskasta 5000 kappaletta alkujaan tynnyrinvanteiksi viljellyn pajun pistokkaita. Pajut viljeltiin Helsingin pohjoispuolelle, missä Metsäntutkimuslaitos seurasi niiden kasvua ja talvenkestoa parinkymmenen vuoden ajan. Hakepajun viljelytutkimus käynnistyi vasta 1970-luvulla, kun olimme kokeneet ensimmäiset öljykriisit. Nyt hakepajua tarvittiin …
Ennen tutkimuksen aikaa Lapin jätkillä – silloinhan ei ollut vielä metsureita – oli varma kanta siitä, että puu ei Lapissa kasua. Näin voisi päätellä myös joistakin Ylä-Lapin metsäkiistassa kuulluista kannanotoista. Miltä kysymys näyttää Saariselän eteläpuolelta katsoen, Värriön tutkimusasemalta? Vaikka Värriö on etelämpänä, se on vastaavasti metsän kasvun kannalta Inarinjärven laakiota korkeammalla. Värriötuntureiden vedenjakajaseutu tiedetään vanhastaan …
<sec><para>Puupelletit ilmestyivät Pohjoismaiden lämpömarkkinoille 1990-luvulla. Noita koiranmuonan näköisiä ja kokoisia, kuivattuja energiajyväsiä tuli ensin tarjolle pientaloihin. Samalla pannuhuoneisiin oli mahdollista ostaa uuden tyyppisiä pellettipolttimia, joilla aikansa eläneen öljypolttimen saattoi korvata ympäristölle ystävällisemmällä tekniikalla.</para> <para></para> <para>Suomessa pellettiteollisuuden nousu alkoi 1998, kun Fincambi Oy rakensi tehtaansa Etelä-Pohjanmaalle Vöyriin. Ensimmäisenä vuonna pelletin tuotanto oli 10000 tonnia.</para> <para></para> <para>Vuonna …
Jatka lukemista Puupelletti toista sukupolvea bioenergian jalostuksessa
